Tänään oli lämmin päivä. Varsin kesäinen. Niin kesäinen, että istuskelin pihalla bikineissä ja virkkasin vanhimmalle muksulle mattoa syksyksi kun lähtee opiskelemaan. Ja manasin mielessäni, että aina minä saan päähäni näitä jättiprojekteja joiden toteutuksessa on kroppa kovilla.

Ei tuo ole ainoa jättiprojekti. Kasvimaa pitäisi kääntää, nyt on pakkasyöt TOIVOTTAVASTI jo ohi, niin voisi laittaa vaikka vähän kasviksia kasvamaan. Vaan hommaa piisaa siinäkin. Pitäisi "vähän" kääntää maata. Varmasti saisi naapurin auttamaan traktorin kanssa, mutta se voi olla aika jöötti vempele minun pikkuiseen tarpeeseen. Tai siis... kyllähän sekin projekti voi lähteä lapasesta.

Miehelle puhuin jo talvella että maakellari olisi kova sana niin saisi säilöttyä kivasti talvea varten kesän makuja. Nyt eilen sitten otin asiaa uudelleen puheeksi. Ei siinä, pihan perällä olisi oikein sopiva kumparekin siihen tarkoitukseen, ei kun vain kaivamaan - siihen kyllä mieluummin avuksi kaivinkone. 

Vaan puusavotta on vielä pahasti kesken. 

Silti tuli enemmän kuin tarpeeseen eilen poiketa jääkärietappitalon muistomerkin paljastukseen. Koska kyseessä oli juhla, niin mietin kovin vaatevalintojani. Ja siksikin että lähdimme juhlaan Miehen kanssa kaksistaan. Treffeille. Katselin mekkojani. Mutta sää oli aamusta sellainen, että ei mekkoa. Sen verran pilviä taivaalla ja lupailtu sadekuuroja ja koska paikka oli järven törmällä, jossa aina tuulee ja kylmästi, niin päädyin housuihin ja juhlavampaan paitaan. Paikan päällä mietin muita vieraita. He tulivat lähinnä arkivaatteissa - eli tuulipuvuissa. Vain kourallinen oli laittanut edes suorat housut jalkaan. Kyseessä oli kuitenkin juhla ja omasta mielestäni lähtiessäni olin pukeutunut varsin arkisesti, mutta juhlassa huomasinkin olevani pukeutunut varsin juhlavasti. 

Hoksasin myös, että Mies ei ollut koskaan ennen nähnyt minun tälläytyvän ja meikkaavan. Mitäpä sitä täällä ittekseen meikkailemaan. Ei noita metsän eläimiä paljon kiinnosta miltä näytän. No, koska oli päivätilaisuus, niin tein vain hyvin kevyen päivämeikin. Puusavotan ja pihahommien takia olin ottanut sormuksen pois sormesta, ettei se suotta hierrä kun heiluttaa kirvestä tai viikatetta tms. Nyt juhlaa varten pistin sen takaisin. Ja tänään aamulla totesin, että nyt sitten saakin odotella hyvän tovin että saan sormuksen pois, sen verran sormi turposi eilen. Syystä jota en tiedä. Voi olla ihan vain että joku himputin kesän ötökkä (hyttynen, mäkärä tai joku muu ökkömönkijäinen) on siitä illalla tai yöllä purassut.

Juhlan jälkeen istuimme pihakeinussa ja pelasimme kännyköillä Miehen kanssa samaa peliä ja samalla vitsailimme toisillemme. Puoli tuntia istuttuamme totesimme, että ei tässä osaa olla tekemättä mitään. Mutta koska olimme vielä treffitunnelmissa, niin ei oikein kiinnostanut alkaa pihahommiakaan tekemään. Ja huili/vapaapäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Joten ei kun olut laatikko varastosta esille ja karaokea laulamaan. Minä joka en yleensä paljon laulele karaokea jaksoin hoilata Miehen kanssa duettona muutaman tunnin. Välillä hoilasin jopa itseksenikin. Teki oikein terää poiketa kaksistaan muuallakin kuin vain asioilla ja viettää luksusaikaa keskenään. Ilman että naapurin rouva tai häen hellunsa poikkeaa jauhamaan paskaa. Tai kukaan muukaan. 

Tänään sitten on otettu aika lunkisti kanssa. Olen kyllä miettinyt, että lähden tekemään pihahommia, mutta motivaatio ei ole riittänyt toteutukseen. Joten toinen huilipäivä tuli myös tarpeeseen. Huomiselle on luvattu vesisadetta, joten sen puoleen huomennakaan ei tarvitse paljon pihalla heilua. Mutta kyllähän tässä sisälläkin hommaa riittää.