Kipu on ehkä hieman helpompi tänään kuin eilen. En mene kyllä vannomaan, kun voi olla, että alan turtumaankin kipuun. ainakin sain tänään vaatteet päälle ilman kirosanoen tulvaa vaikka paidan pukeminen koskikin ja vaikka vasen käsi on voimaton kivun takia. Ei nyt täysin poissa pelistä, mutta heikompi kuin ennen.

Mutta se kivusta.

Aamupäivällä juttelin ystäväni kanssa. On odotellut kelalta päätöksiä. Ja vakuutusyhtiöltä. Nyt odotellaan vielä vakuutusyhtiöltä, kun kelalta tuli päätös. Koko tilanne ja tarina olisi liian pitkä kerrottavaksi tässä, mutta pistää minullakin vihaksi vaikkei päätös mitenkään koske minua. Oikeasti! En voi ymmärtää miten Suomesta on tullut tälläinen byrokratian ja tavallisen ihmisen pompotteluparatiisi. 

Maahanmuuttajille järjestetään tuet heti kun saapuvat maahan oikein asiantuntijoiden voimin, mutta oman maan kansalaisen pitää olla lomakkeiden ja byrokratian asiantuntija että selviää tässä viidakossa. Ja sittenkin... kuukausien odottelun jälkeen päätös on kielteinen tai asia jää yhä auki. Aivan päivän selvissä tapauksissa, joissa tavallinen ihminen olisi oikeutettu sosiaaliturvan mukaisiin tukiin. En voi käsittää.

No, maahanmuuttajia vastaan minulla ei ole sitäkään vähää ennakkoluuloja kuin on joskus ollut. Ja silloinkaan niitä ei paljon ole ollut. Mutta se mikä on väärin on oman maan kansalaisten kohtelu. Se ei ole maahanmuuttajien vika, se on päättäjien ja virkailijoiden vika, että moinen on mahdollista.

Ymmärrän toki, että maahanmuuttajat saavat virastoasiointiin apua, koska maa, kieli ja kulttuuri on vieras, niin ei voi tietää. Ja tiedän ihan omasta kokemuksesta miten raskasta se on ottaa asioista itsenäisesti selvää, kun ei osaa kieltä. Tiedän miten vaikeaa se on tulla vieraaseen kulttuuriin ja maahanmuuttajana Suomessa se on varmasti vielä vaikeampaa kuin minulle Espanjassa. Jo siksi, että kieli on vaikea ja ilmasto on kylmä ja kaikki on kallista. Mutta en vain voi ymmärtää sitä, että miksi maahanmuuttaien kohdalla painetaan villaisella sellaisia pykäliä, joista suomalaisten kohdalla pidetään kynsin ja hampain kiinni. Vai miten voi juuri maahan tullut maahanmuuttaja olla työtön työnhakija ja saada työttömyyskorvauksia, kun ei osaa kieltä, ei kulttuuria eikä tiedä vielä mitään? Miten hän voi olla "työmarkkinoiden käytettävissä välittömästi"? Kun taas esim. kotiäiti joka hakee töitä, ei ole oikeutettu työttömyyskorvauksiin sittenkään vaikka lapsille olisi pikaisestikin järjestettävissä hoito ja kotiäiti pystyisi ottamaan vastaan työn välittömästi. Hän ei kuitenkaan ole oikeutettu saamaan työttömyyskorvauksia lastensa takia ellei lapset ole päivähoidossa. Ja jos taas olet työttömänä kotona, niin ei ole oikeutta päivähoitopaikkaan kuin erityisperustein... Anteeksi vain tyhmyyteni, mutta en tajua. Ja tuo on vain yksi esimerkki.

Eikä ole tavatonta sekään, että vakuutusyhtiön ja kelan lääkärit ovat työkyvyttömästä ihmisestä sitä mieltä, että hän onkin työkykyinen. Olkoot sitten minkälaisten HOITAVIEN lääkärien painavia lausuntoja mukana hakemuksissa. Hällä väliä... virastoissa pystytään papereita tulkkaamaan täysin näkemättä ja kuulematta itse hakijaa. Tuijotetaan vain lukuja ja tekstiä.

Ja mitä tästä on seurannut? Yhä useampi ystäväni on päättynyt siihen tulokseen, että on parempi myydä kaikki pois ja lähteä maasta menolipun kanssa. Kuka lähemmäksi, kuka etäämmäksi. Yhä useammin saa lukea talousuutissakin että moni asiantuntiakin soimii Suomen tilannetta, kun tänne ei ole järkevää nykyään perustaa edes pientä yritystä, suurista puhumattakaan.

Villi veikkaukseni on, että tullaan näkemään aikamoinen maastamuuttoaalto lähivuosina. Jo vuosia Suomesta on lähtenyt vuosittain noin 12 500 asukasta pois. Se on vähän. Osa palaa toki takaisin jossakin kohtaa, jotkut tulevat kokeilemaan paluumuuttajan elämää, mutta jotain kertonee sekin, että kaikki he joihin olen tutustunut maailmalla ovat olleet järkyttyneitä siitä millaista paluu oli ja alle 3 kuukaudessa alkaneet miettimään lähtöä pois taas.

Sattumaako? En usko.

Viime päivinä olen paljon miettinyt, että mitä jään kaipaamaan Suomesta kun lähdemme. Aiemmin olisin väittänyt että ruisleipää, hernekeittoa ja tiettyjä ihmisiä. Oltuani sen 2 vuotta Suomessa, niin kaipausten listalle on jäänyt vain yksi henkilö. Ruisleipäkään ei enää maistu. Hernekeittoa saa maailmallakin ja osaan sitä tehdä itsekin. Tärkeiden ihmisten lista on lyhentynyt - yllättävien asenteiden takia, mutta ennen kaikkea sen takia, että suurin osa näistä tärkeistä ihmisistä on nyt lähdössä tai lähteneet jo Suomesta. Ja kaipaus takaisin Suomeen katoaa kyllä hyvin äkkiä, kun muistan nämä kivut...