Olin tänään silmälääkärissä Málagan keskustassa. No, itse keskusta on "kuollut" paikka siestan aikaan - kuten mikä tahansa kaupunki, mutta sitä se oli myös siestan jälkeen. Ainakin se osa kaupunkia missä minä silmälääkärin takia jouduin pyörimään ja se oli kuitenkin aivan vanhan kaupungin keskustaa. Oman kokemuksen mukaan siellä jos missä on sitä aitoa tunnelmaa, mutta sitä on aika vaikea saada, jos joka kolmas talo on ollut remontissa ja rahat on loppunu kesken ja talon kulkuaukot on muurattu umpeen. Ja niitä taloja on paljon!

Mutta niin... silmälääkäriin. Sain päähäni olla mainoksen uhri kun lauantaina päivällä kävin Plaza Mayorilla käppäilemässä rannalta tullessa. Standillä varasin ajan silmälääkärille näön korjausleikkauksen konsultaatioon. Hyvin pysyin kärryillä ajanvarauksessa, mutta nyt toki hieman jännitti lääkärin tapaaminen koska tämän sortin sanasto ei ole minulla suomeksikaan hallussa. Saatika jollakin muulla kielellä. 

Kääntäjän avulla opettelin muutaman lauseen espanjaksi oilla voin kertoa näöstäni ja mitä muuta kuvittelen heidän kysyvän. 

Hyvin meni. Vastaanotossa ei rouva puhunut sanaakaan englantia, mutta ymmärsi toistaa jos jotakin en ymmärtänyt. Tai puhui liian npeasti, olloin sain aivoilleni aikaa kaivella sanoja muistista tai päätellä mistä on kyse. Lääkäri teki tarkastuksen, puhui kuitenkin todella hyvää englantia, mutta selvästi mieluummin puhui espanjaa. Itse näöntarkastus tehtiin kuitenkin englanniksi, että ei tule virheitä, muuten puhuimme espanjaa. 

Kirurgi. Hän puhui nopeaa espanjaa ja alkuun tietysti pienet small talkit kuten tapana on. Siitä mistä olen kotoisin ja kauan olen täällä ollut. Ja keskustelimme espanjaksi. Kaikille sanoin puhuvani vähän espanjaa. Mutta lääkäriltä pääsi:

"Madremia lo bien que hablan español en todo!" (Pyhä äiti miten hyvää espanjaa puhut!) 

Lääkäri kun oletti, että kun kerroin asuneeni täällä kuukauden, niin olen kielitaitoni oppinut vasta täällä. Sanavarastoni ei riitä uttelemaan päivän säästä, mutta riittää lukemaan sopimuspaereita, nykyään jo pankkiasiointikin sujuu suurimmaksi osaksi espanjaksi ja huomaan ,että välillä oudun miettimään miten suomen kielen lauseet rakentuukaan. Että jos lauseet joskus ovat päättömiä, niin alkaa tuo suomen kieli hapertumaan uhkaavasti. Etenkin kirjoittaessa. 

Mutta nämä ovat näitä käytännö kielitestejä. Ja käytännön arjessa opeteltuja asioita. Nyt osaan sekä espanjaksi, että englanniksi kertoa tarvittaessa mikä tilanne näköni suhteen on. Kaikkea kirurgin puhetta en ymmärtänyt, mutta riittävästi ja käynti oli oikein miellyttävä. Lähtiessäni kirurgi hyvästeli minut poskisuudelmin. Ja hassua... minua ei häirinnyt se, että kirurgin suunnitellessa millainen leikkaus on paras, niin hän ei suinkaan katsonut minua silmiin puhuessaan vaan puhui rinnoilleni (joita ei edes liiemmin ole esiteltäväksi :D).

Silmälääkärin jälkeen olin ajatellut kierrellä keskustassa vielä katselemassa mitä löytyy siestan jälkeen, mutta kello oli jo yli seittemän ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lämpötila oli +30 ja minä onneton olin unohtanut aurinkolasit kotiin. Voin sanoa, että kotimatka tuossa säässä ilman aurinkolaseja oli tuskaa, koska olin saanut silmiini tipat jotka laajentavat pupillit. 

Silmälasit saisin haudata romukoppaan vaikka heti jo perjantaina, jos vain löydän jonkun luotettavan henkilön joka on heti aamupäivällä hereillä ja toimii saattajanani. Itse leikkaukseen menee 8 minuuttia per silmä, molemmat silmät leikataan yhtä aikaa, sen jälkeen olen lepohuoneessa noin puoli tuntia, sitten kotiin. Ja kotona pitää nukkua muutama tunti, sen jälkeen näköni on kunnossa. Mutta toki sitten muutama viikko on oltava erityisen varovainen, ja kontaktilajeja ei voi harrastaa 2-3 kuukauteen. Mutta sitä ennen pitäisi löytää sopiva ihminen joka voisi toimia minulle "babysitterinä".