Tuntuu valloilla olevan yhä voimakkaasti ajatus että käytännöt ja pykälät on Suomessa joka puolella samat. Olen ennenkin siitä puhunut, että ei muuten ole. Ja tässäpä hieman esimerkkejä.

Nyt kun arki alkoi ja lapset lähtivät kouluun, niin ensinnäkin koululta en saanut mitään vahvistusta ennen joululomaa kouluista. Etelän tapaan totesin itsekseni, että ilmeisesti ei sitten lapset mene kouluun 7.1. kuten oli tarkoitus, koska eihän koulullakaan ketään ole silloin töissä. VÄÄRIN! Rehtori kyllä soitti minulle joululoman lopulla ja ilmoitti, että tervetuloa ja koulu alkaa klo 8.

Netistä katsoimme koulusta tietoja. Jo kouluen infosivut vaihtelevat erittäin suuresti ja minusta on positiivista, ett Oulussa on koulusta laitettu muutaman kuvan diaesitys kaupungin sivuille. Siitä jo saa käsitystä koulusta. Oli myös julkisesti näkyvillä tuntijako. Jotkut kouluthan alkavat tasan 8.00, toiset aloittavat opetustaan 8.15, ihan riippuu koulusta ja paikkakunnasta. Yleiseti kuitenkin on että se yksi oppitunti on sen 45 minuuttia ja sitten on 15 minuutin välitunti. Vaan ei täällä. Pääsääntöisesti päivä on tuplatunteja ja sitten 30 minuutin välitunti. Järkevämpää ilman muuta näillä leveysasteilla, etenkin näin talviaikaan, kun sitä vaatetta joutuu pistämään ihan oikeasti päälle eri tavalla kuin etelässä. Ja eikä vain siksi. Lapset ehtivät saada kunnolla temmellettyä pihalla ja jaksavat varmaan olla tunneilla rauhallisempia. 

Koululaisia mitä nyt olen vähän nähnyt - ekan kerran tänään - kun flunssan takia ei ollut asiaa töihin - niin täällä ei ole tarvetta näyttää hyvältä ja hillua hampaat kalisten merkkivaatteissa ja ohuissa kengissä ulkona. Koululaiset on ihan nätisti toppapuku päällä ja reppu selässä. Etelässä kuljetaan syysvaatteissa koko talvi ja pitää olla ETYK-kassi, joka on täynnä meikkeä ym, mutta ei vahingossakaan koulukirjoja.

Kiusaamiseen on nuorimmaisen luokalta tullut palautetta, että sitä ei siedetä kenenkään kohdalla. Ja luokkakaverit on ottaneet hyvin vastaan. Keskimmäinen taas on rauhallisuutensa myötä ollut vaitonainen koulusta, mutta on ihmetellyt että on outoa olla tunneilla, kun kaikki onkin oikeasti hiljaa ja kuuntelee. Etelässä... no, eipä tuon vanhimmankaan kohdalla ole sittne teini-iän aikaan ollut rauhallista luokkaa. Sattumaako? Vai tehdäänkö täällä kuitenkin jotakin toisin kuin etelässä?

Entäpä sitten terveyspalvelut:

Jonkin aikaa sain etsiä tietoa että mihin terveysasemalle oikein kuulun. Lopulta luovutin ja soitin  sinne mikä näyttäisi kartan mukaan olevan lähimpänä. Ja sain tietää, että ei se niin just silleen ole mille asemalle menen. Koska oman terveysaseman saa vlaita aina itse. Asiaahan ei helpottanut ollenkaan sitten se, että sivuilla luki vielä että osa palveluista tulee kevään aikana siirtymään muualle. Eli pitäisikö minun mennä nyt jo sinne toisaalle vai ei...

No, ei pitänyt. Menin sairaanhoitajan pakeille, joka kerrankin oli positiivinen käynti. Etelässä kun sairaanhoitajat ovat aina pätemässä. Nyt tämä luki ensin esitiedot, sitten ätti kynän kädestä ja kääntyi minuun päin ja kysyi mikä minun vaiva on. Kertoi auliisti myös että jos vielä maanantaina jatkuu flunssa/kuume niin sittne menen toisaalle, ilman aanvarausta ja tarvittaessa lääkäri hälyytetään paikalle. Ei tapahdu etelässä... etelässä menet ensin terveysasemalla sairaanhoitajalle, sitten jos sen hoito ei riitä, niin soitat ja varaat aikaa ja kuulet että ei voida antaa, mutta tule nyt hoitajan pakeille uudestaan, hoitaja katsoo päivystysajan samalle päivälle, istut terveyskeksuksessa hyvällä lykyllä 3 tuntia, kun välissä ei kannata kotiinkaan lähtee menemään ja sitten lääkäri tuumaa "voi voi, ota buranaa".

No, infoon jätin sitten vielä terveysaseman valintapäätöksen lähtiessä. Ja samalla muistin, että piti varata aika vanhimmalle lapselle, jonka varpaita on etelässä hoidettu jo 4 vuotta vaikka miten ja yhä ne aina vain tulehtuu uudelleen ja uudelleen. Joten ei kun selittämään tilannetta

"Saatko muuten tässä varattua aikaa sinne hyvinvointikeskukseen tai tänne, kun ei ole akuutista vaivasta kyse."

Pienen kartoituksen jälkeen vastaanoton hoitaja totesi

"Nuo varpaat on AINA sellainen akuuttiasia. Ei sinne varata aikaa vaan menette maanantaina hyvinvointikeskukseen suoraan ja ne hoidetaan vuoronumerolla. Hoitaja ottaa vastaan, hälyyttää lääkärin ja kannattaa varautua siihen, että lääkäri saattaa operoidakin ne varpaat saman tien."

Ja etelässä ei joka paikkakunnalla ole edes jalkahoitajaa. Esimerkiksi Tampereella ei ollut, vaikka lääkäri sinne käskikin menemään. Yksityiselle vaan. Ja varpaiden operointia odotettiin 1½ - 5 kuukautta.

Että kyllä niitä eroja vaan on. Ja merkittäviä eroja. Mutta en todellakaan valita. Jo se on korkea aika huomata, että kyllä jossakin osassa Suomea vielä asiat toimiikin. Enkä jaksa edes kiukustua siitä, että etelässä on asiat hoidettu noin keturalleen. Enkä ihmettelisi vaikka varpaita olisi hoidettu vielä suoraan sanottuna päin persettä. Etelässä varmasti olisin ottanutkin kierroksia ja paljon.