Jotkut ihmiset eivät voi kuin hämmästyttää minua. Taas. 

Minulla on ollut kyseenalainen kunnia seurata kuinka tietyt ihmiset kuvittelevat voivansa päästää suustansa minkälaisia sammakoita tahansa ja perään kuvitella että se on ihan ok. He myöskin olettavat, että vastapuoli hyväksyy ja sulattaa asioita aina jopa ilman anteeksipyyntöä tai minkäänlaista katumista. Ja sitten suuttuvat kun tuleekin se päivä, kun mitta tulee täyteen ja enää ei vain sulata yhtään mitään. 

Onneksi kenenkään ei tarvitse olla väkisin tälläisten ihmisten kanssa tekemisissä ja onneksi itsekin pääsen ainakin tällä hetkellä siitä ainoastakin tälläisestä ihmisestä pian kokonaan eroon. 

Sitten on nämä toisenlaiset ihmiset joita myöskään en voi kuin ihmetellä. Mutta hyvällä tavalla. Ne ihmiset joista voi sanoa aidosti ja oikeasti, että on onnellinen että on saanut heihin tutustua ja ovat tuleet osaksi elämää. Niitä on elämässäni ollut aina, mutta nykyisin ovat selvästi enemmistöpuolta kuin aiemmin. 

Olenko tullut siis tarkemmaksi siitä kenen kanssa haluan viettää aikaani? Ehkäpä. Ainaki olen nämä kyseenalaiset pyrkinyt kaikin keinoin siivoamaan pois elämästäni. Ja näille positiiviisille ärjestänyt erityisesti aikaa kalenteristani vaikka etenkin nyt on sellainen haipakka päällä, että oksat pois. Tänään on mieleen tullut pariinkin otteeseen lause "jos tästä selviän hengissä niin ihme" mutta samalla tiedän, että selviänhän minä. Ja Jouluun mennessä jo helpottaa huomattavasti. Mutta voi olla, että olen hieman väsynyt, onneksi pitkät pyhät antavat mahdollisuuden nukkua silloin kun sattuu nukuttamaan ja perheen kanssa laiskottelu ja löhöily onkin minusta se kaikkein tärkein asia.