Tänään oli hyvin herkkä päivä. Nuorin lapsista jätti nyt jo ala-asteen taakseen. Tai no... on sitä koulua vielä huominen päivä ja lauantaina saadaan todistukset, mutta tänään juhlittiin. 

Juhlat järjestettiin läheisen vaaran päällä. Pieni aikataulutusongelma ilmeni juuri juhlan alla, vain paria tuntia ennen juhlaa, mutta asia ratkesi soittamalla koulun rehtorille. Kun oppilaita on alle 20 koko koulussa, niin kyllähän kaikki kynnelle kykenevät hautaan mukaan - ja järjestetään niin, että pääsee. Vaikka sitten rehtorin kyydillä. 

Sää ei näyttänyt ensin olevan suosiollinen ulkojuhlaa, mutta emme nyt sentään koko aikaa vettä niskaan saaneet ja kota toki piti hienohelmaisimmat - kuten meidät aikuiset - kuivina ja lämpiminä. Juhla oli itsessään oikein mukavaa erilaista ajanvietettä näihin maalaishommiin - pihatöihin, puutalkoisiin jne. Vaikka viimeisen parin kuukauden sattumusten takia olin hieman ristiriitaisissa tunnelmissa lähdössä juhlaan.

Noin kuukausi sitten minulla kilahti jälleen kerran hermot pikkukylän juoruiluun ja paukutin suuni niin iloisesti puhtaaksi, että pari viikkoa minua kyräiltiin jopa kyläkaupalla. No, ei ollut yllätys, että avautumisestani ei ilahduttu, joten en siitä niin ollut pahoillani. Naapurin rouva kun kävi jälleen kertoilemassa ajatuksiansa ja kertoili että koko kylä puhuu samaa, niin minä likkahan käskin niin naapurin rouvan kuin koko kylän painua helvettiin. Ja juuri noilla sanoilla. Sen jälkeen ei ole kyllä naapurin rouvaa näkynyt ja eipä ole kyliltä juorujakaan kuullut. Joko kyläläiset eivät enää puhu (tuskinpa ovat lopettaneet) tai eivät ainakaan puhu enää minun kuullen.

No, vaikka juhla ittessään olikin mukava, niin ei voinut olla huomaamatta, että minua ihmeteltiin. Aikuiset etenkin tuijottivat. Yksikään lasten vanhemmista ei tullut esittäytymään. Mutta kuten asiasta on Miehen kanssa keskusteltu, niin en toisaalta ihmettele. Kylä kun on pieni, niin kaikki ovat vähintäänkin kiertäen kautta tavalla tai toisella sukua toisilleen ja me Miehen kanssa olemme vain "vierasta verta". Toisaalta haluttua, toisaalta vihtattua. Niin tai näin, niin ulkopuolisia ja kyläläiset eivät osaa suhtautua meihin. Muutamien tuimat katseet eivät voineet jäädä huomaamatta. Toisaalta samalla oli mukava huomata, että kylän lapset kyllä tuntevat minut ja ovat varsin tuttavallisia vaikka olisivat nähneet vasta ensimmäisen kerran. Tietävät miehen paremmin ja muksun kautta osasivat yhdistää kuka olen. Joten jos lapset jäävät kylään, niin jonakin päivänä kylässä asuminen helpottuu.

Kotona sitten odotti lämmin sauna. Ja väsynyt mies, joka oli talkoohommista ehtinyt jo hieman aikaisemmin kotiin. Tarkoitus oli saada talkoot jo tänään valmiiksi, mutta tehtävää jäi vielä paljon huomisellekin. Joten varsin tyytyväisenä kömmin saunan lauteille ja tuntui hyvältä tehdä kunnon ihon kuorinta ja istua lauteilla höpisemässä vanhimman muksun kanssa. Kaikesta huolimatta siis aivan ihana ja erilainen päivä normaaliin arkeen nähden. Ja tämän jälkeen jaksaa taas painaa puusavottaa ja pihahommia, joka on edessä viikonloppuna, kun sää näyttäisi sitä suosivan.