Huh. Pahimmat kiireet on nyt ohi. Pahimmat sonnat on nyt ohi. Loppu vuosi menee aivan mahtavissa fiiliksissä ja tunnelmissa. Olo on sellainen, että on kokonaan uudenlainen elämä edessä. Ja syystäkin.

Jos nyt syksy onkin ollut vähintäänkin rankka ja kaikenlaista ikävää on ehtinyt tulla matkan varrella vastaan, niin on tapahtunut hyvääkin. Pari viikkoa sitten olin matkalla Oulusta takaisin pääkaupunkiseudulle. Tiesin, että edessä on todella tiukka rupeama jonka aikana en taatusti ehdi riittävästi nukkumaan. Niinpä heti alkumatkasta ajattelin vain käydä ravintolavaunussa ottamassa yhden oluen ja sitten paikalleni nukkumaan. Vaan kun olen tälläinen hölösuu enkä osaa olla kommentoimatta mielenkiintoisia keskusteluja, niin "erehdyin" huutelemaan vieraaseen pöytään. Ja sen parempaa erehdystä en olisi voinutkaan tehdä, sillä sen erehdyksen ansiosta olen hyvää vauhtia retkahtamassa kunnolla - pahemmin kuin ehkä koskaan. Näin lyhyen tuttavuuden jäljiltä vielä vaikea sanoa, mutta os tapaa yhtä härön ihmisen kuin on itse, jonka kanssa pystyy täydentämään toistensa lauseita ja joka ajattelee asioista samalla tavalla, niin kyllä se ainakin kannattaa kattoa mitä siitä tulee.

Tuo tiukka rupeama oli tavaroiden pakkailua, asioiden järjestelyä. Ja lopulta kun deadine iski, niin kaikki oli hyvissä ajoin valmista ja edessä oli vielä yksi pitkä ja rankka matka - yöjunalla ylös. Onneksi sain hyvää matkaseuraa myös ylöspäin kiipeemiseen. Ja nämä VR-treffit ei suinkaan ollut pettymys. Päinvastoin. :)

Ja juuri kun olin sitä mieltä, että nyt saa miehet olla. Että menee pitkään ennen kuin kukaan pystyy näin syvästi minuun vaikuttamaan, niin sitten se kävelee vastaan - paikassa jossa ehkä vähiten sitä osaat odottaa.

Joten vaikka vuosi 2014 oli aivan uskomattoman rankka, niin todennäköisesti 2015 on ainakin vähän kevyempi. Ainain ihmissuhderintamalla, koska ikävät ihmiset on nyt siivottu pois elämästä a tilalle on tullut vain hyviä ihmisiä.