Okei... jos joku homma voi mennä perseelleen, niin kaiken vitutuksen keskellä on vain hyvä puoli että se menee perseelleen sitten ihan kokonaan. Totalmente. Silloin on helpompi alkaa kehittämään suunnitelma Öötä. Ja mikä parasta... kun edessä on puhdas paperi, niin mahdollisuudet on rajattomat. Siitä vain suunnittelemaan.

No, vuosikausien unelma ei suinkaan ole haudattu, mutta siirtynyt vähän eteenpäin. Mikä on vähän? No mitään varmuutta ei ole. Voi olla että kyse on muutamasta viikosta tai kuukaudesta, voi olla että menee pahimmillaan pari vuotta. Vitutus ei suinkaan ole mennyt kokonaan ohi, mutta siihen on löytynyt hyvä kanava purkaa sitä. Kun vastaan tulee asioita joihin itse ei voi vaikuttaa ja joita ei itse voi muuttaa niin on parempi asian vain antaa olla. Mutta kyllä... ihmettelen vain tämän maan byrokratiaa ja sen hitautta! Yhäkin minulla on ollut harhaluulo, että Suomessa asiat hoituisivat sujuvasti ja tasapuolisesti, järkevästi ja jopa loogisestikin. Ainakin oskus edes. Vaan paskat. Mutta koska itse en asiaan voi vaikuttaa, niin se asia on vain hyväksyttävä.

Kaiken ketutuksen keskellä pahimmillaan ryntäsin maanantaina salille. No, tuota kuntokeskusta en nyrkkeilysäkistä huolimatta jatkossa käytä - lähinnä sen hinnan takia. Onhan se kiva että heillä on rekisteröidyt Les Mils tunnit, josta ainakin löydän itselleni mieluisaa BodyCombatia - kun Suomesta ei löydy mistään salilta Fitboxea. ei ainakaan 2 vuotta sitten löytynyt vaikka kuinka kyselin. Ja joku raja kuitenkin hinnoittelussakin.

Toki minua jo ylipäänsä Suomen hintataso kauhistuttaa muutenkin, mutta kun on kyse pääkaupunkiseudun hintatasosta, niin en tasan ala maksamaan kuntosali-jumppakortista 115 e/kk:ssa. Okei... ehkä 12/24 kk:n jäsenyydellä sen olisi saanut vähän edullisemmin. Mutta jos toinen sali tarjoaa 3 ensimmäistä kk:tta ilmaiseksi ja sen jälkeen lähes puolet edullisemman hinnan monipuolisemmista palveluista, niin jo olen minäkin mainoksen uhri. :) Jos kerran joudun odottamaan epämääräisen ajan että unelmani edistyy, niin voin yhtä hyvin istää sillä välin kroppaani kuntoon.

Koska maanantain kiukunpurkamisesta sain itseni todella pahasti jumiin, etten 2 päivään saanut käsiänikään suoraksi, niin totesin, että ehkäpä on parempi unohtaa omat vanhat ohjelmat ja treenitavat ja antaa ammattilaisen pohtia treenaamistani. Eilen kävin rääkkäämässä keskikroppaa vain puolen tunnin jumpalla ja tein kuolemaa. :D Eilen ei jumpalla naurattanut, nyt  - kivusta huolimatta - on hymy herkässä. Kotiin lähtiessä kysyin tiskiltä personal traineriä ottamaan yhteyttä.

Ja sain nopeaa ja hyvää palvelua. Tänään tehtiin alkukartoitus. Ja niin... positiivista oli, että PT teki suoraan erittäin hyvän tarjouksen 3 kk:n ohjatuista salitreeneistä, joko kerran viikossa tai 2 kertaa viikossa. Suomalaiset on tuossa asiassa joskus vähän liian vaatimattomia. Ja PT katsoo myös ruokavalion kuntoon. Millään ei malttaisi odotella keskiviikkoon, jolloin tehdään kuntotesti. Sellaista ei olekaan tehty minulle sitten kouluaikojen! Ainakin on tullut jo huomattua, että kropassa on epätasapainoa voimassa ja että omin päin tuskin sen tasaaminen onnistuu.

Mutta kaikki muu onkin vielä auki ja vaikka joudun käytännössä aloittamaan suunnitelmat lähes alusta uudestaan, niin pitää muistaa että kukaan ei huipulle ole päässyt helpolla. Se on vaatinut työtä, yhä useampi laulajakin on kertonut, miten heidät on alkuun tyrmätty useastikin, mutta eivät ole suostuneet antamaan vain periksi. Ja en suostu minäkään. Kun sitten päivä koittaa, että unelma toteutuu, niin ainakin olen pirun hyvässä kunnossa.