Loppu vuosi oli todella rankaa, mutta kuten jo aiemmin pohdiskelin, niin joskus on hyvä, että jos joku asia menee keturalleen niin sen on paras mennä sitten heti kunnolla keturalleen. Silloin voi aloittaa puhtaalta pöydältä. 

Vuosi vaihtui aivan mahtavissa tunnelmissa. Lasten ja Hellun kanssa korttia pelaten ja naureskellen ja rauhassa oleillen. Lapset kävi katselemassa raketteja ja me saimme Hellun kanssa viettää kauan odotettua vierihoitoaikaa. Se jos mikä oli tarpeen. Välimatkaa on välissä yhä, mutta lohduttaudumme sillä että se on nyt jo 3/4 vähemmän mitä vielä jokin aika sitten olisi ollut. Joten huomattavasti helpompi tuhottavaksi välistä.

Nyt näin vuoden ensimmäisenä päivänä on fiilis sellainen, että paremmin ei olisi voinut käydäkään kun aiemmat suunnitelmat ottivat lisäaikaa. Jos sitä ei olisi tapahtunut, niin en olisi Helluunkaan tutustunut. Ja mitä enemmän opin häntä tuntemaan, niin sitä enemmän olen ihmeissäni... missä noin upea ihminen on ollut kaikki nämä vuodet!? Miten oku voi osata ajatella asioista niin samalla tavalla kuin itse? Miten voi olla, että puhelimessa puhuessakin voi olla välillä hiljaa (kiitos rajattomien puhepakettien, niin ei itartte miettiä puhelinlaskuja) ja riittää että tietää että toinen on silti siellä langan päässä ja tekee jotakin omia juttujaan ihan samalla tavalla kuin itsekin teet. Varmasti jossakin kohtaa tulee jotakin jossa ollaan varmasti aivan eri mieltä, mutta koska tähän mennessä kaikessa tärkeessä olemme olleet samalla linjalla, niin on vaikea uskoa ettei asioita saisi ratkottua. Ja ennen kaikkea... kun on vain sellainen tunne että kumpikin haluaa ratkoa niitä eteen tulevia haasteita - joista nyt tällä hetkellä päälimmäisenä on tuo välimatka, joka ei ole edes mikään mahdottoman pitkä. Voi myös antaa suun käydä samaan tahtiin ajatusten kanssa ja ei tartte miettiä, vaikka ajatus ja jutun aihe vähän poukkoilee asiasta toiseen... toinen pysyy kärryillä koska on samanlainen.

Joten näin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä en voi olla kuin vain kiitollinen viime vuoden haasteille. Ja nauttia siitä että mitä siitä on seurannut. Fiilis on kuin olisi lotossa voittanut - tosin en ole lotossa voittanut, mutta kuvittelen että samalta saattaa silloin tuntua