Okei... yritän taas kovastikin ymmärtää tätä suomalaista kulttuuria. Sitä missä siis olen kasvanut ikäni. Ellei nyt lasketa lukuun ensimmäsitä kuukauden pyrähdystä teininä Tallinnaan ja aiempaa vajaan vuoden pyrähdystä Espanjaan... lomamatkoja ei lasketa ainakaan. Ja ööö... noh, alan vain ymmärtämään miksi olen vain kaivannut täältä pois jo pikku tytöstä lähtien. 

Espanjassa en ehtinyt lukemaan Suomen uutisia. Oli liian paljon arjessa muuta tekemistä, että olisin edes ehtinyt säännöllisesti lukemaan lehtien otsikot - saatika artikkelit. Nyt olen yrittänyt paikkailla vajetta. Ja monessa kohtaa huomaan, että en tiedä kuka joku julkisuudessa esiintyvä henkilö on. Ei mitään hajua. Onko se näyttelijä, joku virkamies vai mikä. Miksi sitä ylipäätänsä on haastateltu? Pitäisikö näissä oikeasti pysyä perillä?

Ja päivän aiheet... Ukrainan kriisi ja kevään vaalit. Budjettiriihen yksimielinen lopputulos että lisää velkaa. Hallituksesta yksi jos toinen haluaa erota. Aikamoista. Yksi soutaa, toinen huopaa, missään ei tunnu olevan päätä eikä häntää. 

Entäpä ihmiset? Kuulen ympärilläni vain kieltoja ja valitusta. Tunnen olevani kummajainen kun juttelen lasteni kanssa positiivisista asioista ja positiiviseen sävyyn. Lenkkipolulta löytyy kieltomerkki koirille. Keskellä metsikköä, maahan pystytettynä. Meinaan aina unohtaa, että täällä autoiliat eivät anna tietä - on vain "minä ensin"-kulttuuri. Olin jo unohtanut, kahviloissa ei sovi istua pitkään ja jutella rauhassa. Tai että ainakaan kaupan kassajonossa ei sovi höpistä perheen tai ystävien kanssa. Voi toki kokeilla, mutta ihmiset tuijottavat. Tosin siihen olen jo tottunut muutenkin. Ihmiset kun tuijottavat jos satun vaikka koiran kanssa lenkillä hymyilemään. 

Sää... no, nyt taas kuulema hetkeksi ihan lämpenee kunnolla. Ja sitten taas kylmenee. Nyt ei pelkästään selkä vihoittele, vaan myös polvet huutavat armoa. Itseasiassa on helpompi luetella mihin ei koske. 

Ruoka... ostin kaupasta rasian kana-pekonisuikaleita. Atrian sellaisia. Ihan vain kokeeksi, että millaisia mahtavat olla. Noh... mausteluettelo vaikutti lupaavalta. Mutta! Pekoni on ihan eri asia kuin kinkkukuutio. Mausteet eivät todellakaan maistuneet. Helpommalla olisin päässyt kun olisin ostanut vain maustamattomia kanasuikaleita, oikeaa pekonia ja maustanut itse.

Leipä... sanotaan, että suomalainen kaipaa ruisleipää. Kyllähän se hyvää on, mutta nyt olen huomannut, että tämä kroppa ei enää sulata ruista. Plus että oko muistan väärin tai sitten ihan perusreissumiehen reseptiä on muutettu, koska se maistuu oudolle. 

Joten kaikki tiivitettynä: poden aivan mieletöntä koti-ikävää Espanjaan.