Jollainhan sitä on kuljettavakin paikasta toiseen. 

Lomalla helposti tulee turvauduttua taksiin, mutta maahanmuuttajan lompakko ei sitä pitemmän päälle kestä, olkoot paikalline ntaksin hintataso miten alhainen tahansa. Se on oka tapauksessa aina kalliimpi kuin paikallinen julkinen kulkuväline.

Yksi mitä itse suosin paljon on kävely ensimmäisinä päivinä, että oppii lähinurkat ja mitä sieltä ylipäätänsä löytyy. Mutta jalat ei kauan kestä vaikka kuinka olisi hyvät kengät. Tässä itse olen varsi varoittava esimerkki. Viikossa sain käveltyä sen verran paljon, että yksi varpaista oli vain yhtä vesikelloa. Joten sen takia nyt on pari päivää "sairaslomaa" kävelystä. Rakko oli jo niin iso ja kipeä, että se oli pakko eilen illalla puhkaista ja tyhjentää. Kipu helpotti, mutta nyt saa olla varovainen, ettei näillä lämmöillä moinen vitsaus pääse tulehtumaan. Joten paljasjalkaiseksi tässä on päädytty, mutta sandaalien kanssa. a lähikauppoja pitemmälle ei parane mennä.

No, parissa päivässä tuo varvas alkaa jo asettumaan.

Mutta paikalliset julkiset kulukvälineet on kyllä näppäriä ja jopa toimivampia kuin Suomessa. Alicantessa kuljmme usein bussilla, myöhemmin myös lähijunalla. Samaa teen täällä. Bussit ja unat kulkevat yleensä kaupungeissa usein.

Alicantessa lippujen hinnoissa ei ollut juurikaan eroja, mutta täällä Malagassa onkin. Lähijuna on edullisempi kuin bussi. Ja nopea. Siispä sillä lähdin eilen seikkailemaan Málagan keskustaan.

Liput ostetaan automaatista, joka kyllä tarjoaa kieleksi vain espanjan. Maksaa voi kortilla tai kolikoilla. Itse suosin aina kolikoita. On olemassa myös matkakortteja ja kuukausikortteja, jotka tulevat edullisemmiksi kuin yksittäiset liput, jos käyttää julkisia yhteyksiä paljon. Mutta nämä pahivset liput tarvitaan kuitenkin. Ja os käyttää sekalaisesti sekä bussia, että junaa, niin sama kortti ei välttämättä käy molempiin vaan voi joutua hankkimaan molempiin oman kk-kortin.

Vaikka junapysäkki jolta nouset kyytiin olisi kadunvarressa, niin toisessa päässä asema voi olla maanalla. Ja asemalta et pääse ulos ilman lippua, koska asemalla on portit. Joten lippu tyätyy pitää varmassa tallessa koko matkan ajan. Portissa pitää lippu joko laittaa skannerin päälle, jolloin portit aukeaa tai sitten syöttää automaattiin ja odottaa että kone lukee lipun ja lippu pomppaa toiselta puolelta ulos. Lippu on otettava toiselta koneen toiselta puolelta, muuten portit eivät aukea. Ja jos lippu on hukkunut... no sitten pyytämään apua, koska muuten et pääse mihinkään ja porttien yli on mahdotonta hypätä, kuten joskus jossakin leffoissa tai musiikkivideoissa on tehty. 

Automaatista voi ostaa myös meno-paluulipun (ida y vuelta). Itse en ostanut, koska en tiennyt aikatauluani ja menolipulla (ida) on 2 tunnin käyttöoikeus. 

Asemat voivat olla mitä vain ihan kadunvarsilaiturista ostosparatiiseihin. 

Estación María Zambrano on jälkmmäistä. Se oikeastaan enemmän ostoskeskus kuin matkakeskus. Löytyy kaikki mahdolliset liikkeet, leffateatterit, paljon ravintoloita, oikeastaan ihan mitä vaan ikinä voitkaan tarvita. Ja paikka on nin iso, että kotiin lähtiessä etsin oikeaa laituria hyvän tovin, sen jälkeen etsin toisen hyvän tovin infopistettä ja johan sitten alkoi homma sujumaan. 

Huomasin myös, että samasta paikasta lähtee myös pitkän matkan yhteydet. Tarkemmin en lähteviä yhteyksiä katsellut, mutta päättelin, että ilmeisesti lähtöjä on myös Espanjan ulkopuolelle, koska luotijunalaitureille mennessä oli tulli ja passi- ja turvatarkastus kuin lentokentällä konsanaan. Nyt kuitenkin oli kyseessä juna-asema. 

Juna-aseman ulkopuolella oli bussiasema. Ja ulkoapäin, etuovilta katsottuna olisi oikeasti voinut paikkaa luulla lentokentäksi.

Málagassa esimerkiksi tuo käyttämäni yhteys C-1, kulkee Málagan ja Fuengirolan välillä 20 minuutin välein. Odotusaika ei suinkaan ole mikään pitkä.

Junat ovat ilmastoituja ja näytöllä näkyy aina seuraava asema 3 minuuttia ennen pysäkkiä. Se myös kuulutetaan. Usein sekä espanjaksi ja englanniksi. Kuulutuksista voi joskus olla vaikea saada selvää, mutta näytöltä voi tarkistaa aseman. junat pidetään myös usein huomattavasti siistimpinä mitä Suomessa esim. metrot ovat.

Eilen junassa oli kädetön mies kerjäämässä. Minua otti päähän, että en ollut varannut kolikoita enempää. Sillä lähes jokainen antoi pari kolikkoa miehelle. Mies helisti purkkiaan hampaissaan ja ravasi vaunua edes takaisin. Pystyi kuitenkin samalla sihisemään hampaiden välistä "gracías" jokaiselle. Vaan paikallisetkaan eivät kaikille kerjäläisille rahaa anna. Täälläkn on näitä romanikerjäläisiä, mutta ne oikeaan tarpeeseen kerjäävät erottaa kyllä ammattikerjäläisistä.