Olen jo pitemmän aikaa miettinyt blogin siirtämistä toiseen palveluun. Vielä se on ollut harkinta-asteella vasta, mutta jatkossa tulee siirtymään. Puhtaasti vain siitä syystä, että vaikka kuinka Vuodatus etusivullaan kehuu olevansa suurin ja kätevin blogialusta, niin itse en allekirjoita sitä.

Yksi esimerkiksi on tuo, ettei blogia pysty kirjoittamaan Android-pohjaisella puhelimella. En minä ainakaan.

Toinen vaje on kuvien liitettävyys. Ei se nyt mahdottoman hankalaa ole, mutta kömpelöä. Muistuttaa kovin minun ensimmäisen blogin kuvien liittämistä, joka vaati omat kikkailunsa. Joissakin toisissa palveluissa kuvien liittäminen mukaan on tehty huomattavasti yksinkertaisemmaksi.

Kolmas on sitten stastiikka. Kyllähän täällä Vuodatuksessa jonkinasteinen satistiikka on olemassa. Tosin en sitä kovin aktiivisesti seuraa edes, mutta sitä ei voi olla huomaamatta heti etusivulla. Se vain ei anna mitään järkevää tietoa vaikka sekin on mahdollista joissakin toisissa palveluissa.

Yksinkertaisesti Vuodatus ei vain vastaa minun käsitystä nykyaikaisesta blogipalvelusta.

Muitakin muutoksia tulee tapahtumaan. Lähiaikoina en ehdi varmaankaan paljon kirjoittelemaan, tosin aina kun näin olen mietinyt, niin kirjoitustahti on kummasti tiheentynyt. :D Näin voi käydä tälläkin kertaa, kun päässä vilistää miljoona asiaa. Tulevista muutoksista voin avata sen verran, että blogin aihe on viime aikoina muuttunut alkuperäisestä aiheesta ja nyt on aika palata ruotuun. Keskittyä Espanjan ja Suomen käytäntöjen eroihin. Tähän päädyin kun mietin blogi aiheita ja mietin blogin nimen vaihtoa, mutta totesin, että minulla on kuitenkin vielä paljon kerrottavaa espanjalaisista käytännöistä ja niistä voi joskus jollekin blogiin eksyvälle googlaajalle olla hyötyä.

Eilen illalla vilkaisin tavoistani poiketen aiempia tekstejäni. Varsin hyvällä mallillahan elämä on tuntunut olevan, joskin joitakin pieniä juttuja lukuunottamatta. Noista pienistä jutuista on kuitenkin kasvanut iso kokonaisuus ja on aika avata silmät. Etenkin jos saa kuvainnollisesti saavillisen kylmää vettä niskaansa. No, alkuun olin äkäinen kuin mikä, mutta nyt lähinnä tunnen itseni vain hölmöksi. No, tuo on vain tunne joka menee ohi. Aivan kuten muutama tunti sitten potemani äkäisyyskin meni ohi.

Huvittavaa tässä on kuitenkin se, että jos minulle alunperin olisi kerrottu asian todellinen laita, niin en olisi edes suuttunut. Minusta se olisi voinut olla hyväkin idea, mutta koska minulle siitä alunperin valehdeltiin, valehdeltiin vielä matkankin varrella kirkkain silmin pariinkin otteeseen, niin perkele että pisti vihaksi. Ja valitettavasti sitten väkisin tulee mieleen, että mikähän kaikki muu on onkaan valhetta.