Vähän alkaa painaa puntissa tämä viikko. joten viikonloppu tuli enemmän kuin sopivaan saumaan ja vielä parempi on se, että nyt ei ole mitään erityistä ohjelmaakaan viikonlopulle. Saa vain olla ja rentoutua. Ja sulatella viikkoa. 

Tänään on erityisesti pyörinyt mielessä eilen käymäni keskustelu, joka lähti yllättäin liikkeelle Cheekistä. Ja vaikka en varsinaisesti faneihin kuulukaan, niin täytyy myöntää että jotkut kappaleet hänellä vain ovat fiilistä nostattavia - halusin tai en. Ja jostain kumman syystä yksi tälläinen kappale on Äärirajoille.

Tapaus Cheek on varmasti puitu monien eri ihmisten ja blogien kautta jo moneen moneen kertaan. Ja eilen en voinut kuin ihmetellä hovihierojani mielipidettä Cheekistä. Tiedän, että hänellä on tapana kärjistää asioita, mutta vähintäänkin huvittuneena kuuntelin hänen mielipidettään ja näkemystään. Emme olleet keskustelussa lähimainkaan samoilla linjoilla, koska minä tarkastelen tapausta Cheek hieman eri näkökulmasta.

Siinä missä hovihierojani oli sitä mieltä, että Cheek on ilmiö, joka antaa kasvot sille miten huonosti Suomessa menee, kun ihmiset fanittavat täysillä jotakin jätkää, joka on päässyt pinnalle vain muutamalla kappaleella ja niistäkin voidaan olla montaa mieltä, että miten hyviä ne oikein ovat, niin minä tarkastelin tapausta Cheek tausta puolelta. Siitä mikä ei näy suurelle yleisölle. En artistina vaan yrityksenä.

En spekuloi osaako Cheek laulaa vai ei. Sanoitukset ovat hyviä, sen sanon. Ja ovatko ne hänen omasta kynästä vai jonkun toisen - ihan se ja sama. Mutta se koko kuvio mikä on rakennettu yhden ihmisen ympärille. Se on varsin mielenkiintoinen näin myynnin ja markkinoinnin näkökulmasta.

Ihmiset näkevät aina lopputuotteen. Mutta se on vain se pieni näkyvä osa. Toki tärkeä, koska sen perusteella tehdään ostopäätös, mutta ennen kuin tuotetta voidaan myydä on taustalla tehty valtava määrä työtä. Ja sitä tehdään koko ajan. Se on se osa, joka ei näy. olkoot tuote sitten mikä tahansa - puhelin, hammasharja, artisti, palvelu... hällä väliä.

jos nyt ajatellaan Cheekiä. 

Hänen ympärille on rakennettu huolella ja pitkäjänteisellä työllä luksusbrändi. Vaan kuten hovihierojani tokaisi "kai ihan jees tyyppi, mutta alkoi elvistelemään rahoillaan - vaatteilla, autoilla jne" Minua huvitti. Minulla oli todella pokassa pitelemistä kun totesin, että minusta Cheek ei suinkaan elvistele rahoillaan. Autot, luksusmerkkivaatteet jne on tarkoin valittu brändiä rakentaessa. Cheek on pitkäaikaisesta brändäyksestä oiva malliesimerkki. 

Hovihierojani tuumaili "niin... kyllähän tiimi on hyvää työtä tehnyt, kyllähän nyt jokainen voi seurata paljon kyseinen ihminen tienaa ja päätellä siitä että ei niillä rahoilla tuommoisia autoja ostella, mutta kyllähän nimellä pankista helpsoti lainaa saa" Ja taas minulla oli pokassa pitelemistä. Entistä enemmän. Mietin että Cheekin kaltainen artisti tuskin ottaa tulojaan ihan suoraan omalle tililleen, ne on todennäköisesti yhtiöity jonnekin muualle. Täysin normaalia verosuunnittelua. Merkkivaatteista on todennäköisesti sponsorisopimukset. Se ei ole vielä kovin yleistä Suomessa, mutta maailmalla toki jo huomattavasi yleisempää. Muotitalojen vaatteita "vuokrataan" silmää tekeville punaisen maton vieraille, että ne vain ovat näkyvillä. Koska tuotteita ja palveluita on jo maailma väärällään, niin pitää jotenkin erottua massasta ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin brändätä itsensä huolella. 

Urheiluautoihin, huvijahteihin, luksustaloihin on ostettavissa viikko-osakkeita... ei kaikkea tarvitse itse omistaa kokonaan. 

Viimein petti jo pokka, kun hovihierojani mietti, että eihän kyseinen artisti nyt varmaan tee yhtään enempää työtä kuin joku tavallinen duunari jossakin tehtaassa. Ei hyvänen aika! Hirnuin jo siinä vaiheessa ääneen, mutta onneksi keskustelua ei käyty kasvotusten livenä. Olisi toinen voinut vallan loukkaantua vaikka tunteekin minut varsin hyvin. Artistihan on luovan työn ammattilainen. Se ei katso kelloa kun sanat on saatava kirjoitettua, tai taulu maalattua. Joskus inspiraatio on kovempi kuin toisinaan, joskus voi tulla kokonaan lukko. sitä ei voi etukäteen varmaksi sanoa. Ja se on vain se pieni osa työtä. Ja brändäys itsessään on ihan kokopäivätyötä. Tavallisen ihmisen brändäys Cheekin kaltaiseksi työllistää useita ja brändäys ei suinkaan lopu kun on huipulle päästy. E-hei... silloin työ muuttuu haastavammaksi, koska siellä huipulla pitää myöskin pysyä, muuten kaikki työ on tehty turhaan.

Entäpä markkinointi? Media? Myynnin edistämiset? Promot? Sopimusneuvottelut? Studiolla äänitykset...Työtä riittää ja tiimiä tarvitaan.

Hovihieroja vielä ihmetteli että yksityiselämä on pidetty niin visusti medialta poissa, niin en voinut enää olla tokaisematta "Mitä pahaa siinä on? Moni julkisuuden henkilö pitää visusti siviilielämän erillään työstä. Ei se mitään tarkoita. Ja voihan olla, että siihen siviilielämään ei vain ole ollut pahemmin aikaa, koska os ajatellaan viimeistä 3-5 vuotta tapaus Cheekissä, niin minusta näyttää enemmänkin siltä, että on painettu 24/7 duunia". Mutta hovihierojani "ongelmana" olikin se, että niin moni on alkanut kurkoittelemaan tähtiin ja haluaa olla jotakin isompaa eikä tyydy olemaan vain tavallinen duunari. :D Tai voihan olla että sitä siviilielämää pidetään muuten ain tarkoituksella erillään. Olen minäkin työssä aivan eri ihminen kuin kotona ja pyrin pitämään kotini työstäni vapaana alueena, jossa voin rentoutua ja rauhoittua.

Kaikki tämä on vain kahden tavallisen tolvanan spekulointia ja mielipiteiden vaihtoa, mutta hyvin kertoo minusta jälleen asenteesta. On toki totta, että Cheek on toiminut innoittajana monelle lähteä tavoittelemaan omia pähkähullujakin unelmiaan. Joka sitten toista osaa suomalaisista jostain kumman syystä ärsyttää. Tällä hetkellä se on Cheek, kohta vastaava innoittaja on joku toinen. minusta se on parempi niin. Joku pääsee tavoitteeseensa kun paiskii töitä kuin Cheek unelmien eteen, toiset taas eivät sinne pääse. Muistna kun Cheek kertoi Stadion konsertistaan ensimmäisen kerran, niin hänelle naurettiin, että ei tule saamaan Olympiastadionia täyteen, mutta jokainen nyt tietää miten siinä sitten kävikään. Minusta kuitenkin on paljon tärkeämpää se, että on edes lähtenyt tekemään niitä asioita unelmiensa eteen.

Mutta vielä se kaikkein paras oli tulematta... koska toinen huomasi, että tarkastelen tapausta aivan eri vinkkelistä, niin tuli sitten lopulta sieltä se hyvin usein kuultava kommentti toisen seksuaalisesta suuntautumisesta. :D Silläkään ei ole mitään tekemistä kyseisen ihmisen ja tapauksessa tehdyn työn kannalta. Tuon jälkeen ei meinannut enää hirnumiselleni tulla loppua ollenkaan. Ja eniten minua yhtäaikaa ihmetytti ja huvitti se, että vuosien varrella olen kuvitellut että tässä asiassa ajattelisimme hovihierojani kanssa edes suurinpiirtein samalla tavalla, mutta tämä oli täysin uusi puoli hänestä ja avasi silmäni. 

Keskustelu ja näkemyseromme eivät kuitenkaan ystävyyttämme pilannut. ihmiset voivat olla eri mieltä asioista ja nähdä asioita eri tavalla - olematta kuitenkaan ilonpilaajia