Hohhoijaa. Alkaa jo kyllästyttää nää pikkukylän juorut. 

Viime päivinä on ollut aivan mahtavat ilmat. Nimenomaan oikein houkutelleet pihatöihin ja puutalkoisiin. Ja sitähän tässä pirtissä riittää, jos mielii tuvan pitää lämpimänä ens talvenakin - ja mieluiten ilman sähköä. Puuta on kaadettu ja pihaa siivottu ja tämän päivän koko päivän kestänyt vesisade oli enemmän kuin tervetullut, koska kroppa alkaa jo kiittämään. Ja tämä on vasta alkusoittoa. Seuraavat viikot menee samaa rataa aina kun vain sää sallii. Juhannukseen mennessä on saatava puut kuivumaan. 

Itsellä on tällä viikolla ohjelmassa nokkosten keruuta. Niitä valitettavasti ei paljon tällä tontilla kasva, joten ennen kuin tuo Mies alkaa nurmikkoa leikkaamaan niin on syytä ottaa nuo aarteet talteen. Samalla ajattelin kokeilla ottaa voikukan lehtiä salaattiin. Niitäkään ei paljon kasva. Koivua sitten senkin edestä, joten ensi talvena on koivunlehtiteetä ja maustetta. Sopii kuulema kala- ja liharuokiin, joten kokeilen kyllä. Eri asia voiko sitten Mies syödä samaa ruokaa, koska on koivulle allerginen.

Eilen taas teimme pihahommia, oikeastaan silppusimme risuja hakkeeksi. sitä nyt voi käyttää kompostin kuivikkeena tai jos vaikka jotakin pensasta istuttaisi, niin aluskatteena. Herneet, tillit ja keräsalaatit odottaa istutusta, mutta kaatosateessa en lähde multaa kaivamaan.

Pihahommissa on myös hyvä purkaa stressiä ja pahaa mieltä. Mikä olisikaan terapeuttisempaa kuin puiden pilkkominen. Halko pöllille, ottaa kierroksia jostakin asiasta joka nyppii ja kuvittelee sen pöllille, kun mäsäyttää kirveellä. 

Pihahommat on myös hyvää luottamusharjoitusta. Siinä kun mies heitteli kalpeja kuurin suuntaan ja minä pinosin niitä, niin pitää opetella toista lukemaankin. Yleensä meillä ei mitään ongelmia ole sen suhteen ollut, mutta meinasin minä pariin otteeseen saada klapista. Kerran otsaani, kerran lonkkaani ja kerran olkapäähän. 

Otsasta totesin

"Vähän toiseen suuntaan, kiitos. Tai jos meinaat tähdätä päähän, niin katto, että kalahtaa joko todella kovaa tai sitten oot todelal kova juoksemaan"

Olkapäästä totesin

"No, eipä siinä hyvä häviä. Tästä kädestä on jo kyynärpää ja ranne paskana, joten menkööt tuo olkapääkin."

Lonkan ohi viuhahtanutta kalikkaa vain katsoin.

Lissä puita pilkkoessa mies tuumasi yhdestä rangan pätkästä

"Et kyllä uskalla pitää kalikkaa tuossa pölyllä 2cm:n päässä kirveestä"

Katsoin miestä ja iskin kalikan pöllille. "anna mennä"

Siinä hommia tehdessä sitten tuli auto pihaan. Minun ensimmäinen kommentti oli 

"voi helvetti!"

"Sanos muuta" tuumi mies. 

Koira nosti metelin. Eikä ollenkaan hyvällä. Kaikki selkäkarvat, niskasta häntään asti oli pystyssä, korvat luimussa ja kaikkea muuta kuin ystävällinen ääni kellossa. Sama reaktio aina kun naapurin rouva pyyhältää pihalle ja tulee paskaa jauhamaan. 

No, oli hällä tällä kertaa olevinaan asiaakin, mutta ensin tuli 10 minuutin show. Naapurin rouva kun ei paljon koiria tunne, niin ei sittne millään ymmärtänyt vaikka kuinka minä ja mies huusimme 

"ÄLÄ HELVETTI VIE MENE KOIRAN LÄHELLE!!!" 

Emmekä vain kerran vaan kymmeniä kertoja.

En voi ymmärtää miten tyhmiä ihmiset ovat. Itselle meinaan tulee mieleen, että jos koira on selvästi puolustamassa, haukkuu vihaisesti ja kovaa ja murisee päälle ja koiran omistajat sanovat, että pysy kaukana, niin en menisi lähelle vaikka olisi miten söpöstä koirasta kyse.

Meidänkin koira on varsin söpö ja hellyttävä, erittäin kiltti, mutta jostakin syystä ei vain voi sietää naapurin rouvaa. Lopulta saimme taottua naapurin rouvan päähän, että jos menee tuollaisessa tilanteessa koiran luo ja se puree, niin se on naapurin rouvan omalla vastuulla.

Naapurin rouvalla oli pari muuta kaveria mukana kanssa. Jäivät pihaan istumaan ja porisemaan. Niitä harvoja tapauksia, jolloin joku kyläläinen on juoruista piittaamatta tullut pialle ja tutustumaan minuun. No, naapurin rouvan ollessa niin päissään taas, että harkintakyky petti rouvalla tällä kertaa pahemman kerran. Edellisellä vierailulla kun käskin rouvan painua helvettiin kyläläisinene päivineen, niin onkin sitten muistanut pysyä poissa. Omapa on häpiänsä, että otti taas saman aiheen esiin. Nyt vain oli tullut yleisöä lisää vielä yhden auton verran. Mikä parasta, minulle siis oiva tilaisuus oikoa juoruja kun paikalla oli ne pahimmat juoruilijat. Ja vuoren varmaa, että kaikki puheet menevät myös juorujen alkulähteen korviin.

Yksi tarjosi pullosta huikkaa. kieltäydyin, niin johan minä likka olinkin sitten raskaana.

Naapurin rouva kysyi, että kuinka minulla ja miehellä menee.

"Kiitos kysymästä, oikein hyvin."

"Sie puhut paskaa. Miehes on joka viikko exänsä luona"

"Ja paskat ole! Miun mies ei kusekaan sinne päin. Ja tästä aiheesta jo viimeks sait miut suuttumaan"

Rouva oli hiljaa hetken 

"niin mutta Exä on tulossa..."

"Jos siun asia oli taas tuota samaa paskanjauhantaa, että miun pitää muuttaa pois, että exä pääsee tähän takas, ni sitä päivää saat oottaa aika kauan, voipi hyvin olla mahllista että hautaas saakka. Mie tulin tänne rakentaa elämääni Mieheni kanssa ja sen myös teen, sanot sie tai kuka tahansa tässä kylässä mitä tahansa. Paras nyt vaan tottua, ett mie oon täällä ja en oo lähössä mihinkään"

"niin mutta kun miehes on joka viikko siellä..."

"Ja vitut ole! Hyvä kuntonen mies on kyllä, mutta ei sekään nyt 2 naista jaksa hoitaa, sen verran oon selälläni ja jalat levälläni. Ja mie oon jo ennenkin sanonu, että mie en voi sietää siun kaltasia paskajauhajia, jotka huutelee kylillä ihmisistä joita ei tunne ja asioita joista ei tiedä."

Rouva: "missä on puutarhapöytä!? Tässä on aina ollut puutarhapöytä"

Minä: "No, nyt ei ole."

"niin mutta se on aina ollut tässä"

"Ja tänä vuonna se ei ole siinä. Piste. Tänä vuonna asiat on toisin. Hyväksy se"

Ja niin naapurin rouva otti ja lähti kotiinsa, kun muut jäivät istumaan ja tutustumaan. Ja huomasinpa että episodista huolimatta, ei minua ihan mahdottomana akkana pidettykään. Itseasiassa erään vanhemman herrasmiehen, joka on syntyjään tältä pikku kylältä sain episodilla avautumaan. Hän on kokenut samat juorut. Valitettavasti sen takia kariutui 27 vuotta kestänyt avioliitto, kun vaimo ei uskonut miestään. Ja tuumi vaan lähtiessään että hänen on helppo ymmärtää miten Mies on rakastunut minunlaiseen suorapuheiseen ja vahvaan naiseen, maailman kansalaiseen joka osaa nauttia elämästä.

Yksi vieraista kyseli Mieheltä: "Etkö aio puuttua tuohon ollenkaan?" Mies ihmetteli "Miksi puuttuuisin? Omaansa vaan puolustaa."

Ja vieraiden lähdettyä mies vielä ilmoitti, että nyt ajtetaan auto talliin. yleensä hän ajaa itse, paitsi jos on ottanut yhdenkin oluen. Tällä kertaa rattiin pistettiin minut. Olen minä pari kertaa auton käynnistänyt, mutta autoa en ole ajanut koskaan. Joten hieman ihmettelin kun minusta se oli niin luontevaa istua kuskin penkille. Ja ei se vaikealta tuntunut. Itseasiassa se oli niin kivaa, että nyt minun vain on pakko ajaa kortti :D