Viikko on ollut kiireinen. Ja yhtä vuoristorataa niin hyvässä kuin pahassakin. No, sellasta elämä on. Vuoristorataa. Ja koskaa nei voi tietää että vaikka miten näyttäisi että päivä alkaa suoraan sanottuna päin persettä, niin siitä voi tulla aivan mahtava. Ja toistepäinkin.

Tänään heräilin kaikessa rauhassa ja hyvällä tuulella ja vaikka olikin kylmä ja niveleni olivat sitä mieltä että tänään ei tehdä yhteistyötä ollenkaan, niin lähdin koiran kanssa lenkille. Naapuritalon rouva tuli vastaan taas lenkillä, kuten monesti. Olimme kumpikin aivan silmät ristissä, mutta pari sanaa taas vaihdoimme. Koirat tuntevat toisensa jo kaukaa, joten ohittaminen on mahdotonta ja käytös on kummallakin sen mukainen jos haistaa toisen olevan jossakin lenkillä.

Lenkistä piristyneenä sain inspiraation pitää siivouspäivää. Joka kuitenkin loppui lyhyeen, kun onnistuin jättämään oikeasta kädestä 3 sormea oven väliin. Että se siitä siivouspäivästä. Onneksi kuitenkin olen vasenkätinen :D

Hovi-hierojani on vihjaillut yhä enemmän nivelistäni ja kivuistani ja jumituksistani, että jospa kyseessä onkin fibromyalgia. Voi ollakin. Ja suositteli että ennen kuin lähden takaisin Espanjaan, niin kävisin kysymässä asiaa lääkäriltä. Täällä Suomessa. Noh... siinä vaiheessa ei minulla pitänyt pokka vaan repeilin huolella. Ja niin kuin miksi?

Ei ole ensimmäinen kerta kun minulle suositellaan, että lääkäripalvelut käyttäisin Suomessa. Mutta minkä ihmeen takia? On Espanjassakin lääkäreitä. Päteviäkin sellaisia. Monet lääkärit puhuvat hyvääkin englantia ja Málagan alueelta löytyy lääkäreitä jotka puhuvat suomea ja jopa aivan suomalaisiakin lääkäreitä. 

Suomen terveydenhuolto on kovin ruuhkainen. jos lähden nyt varaamaan aikaa, niin saan todennäköisesti omalle lääkärilleni ajan vasta kuukauden tai parin päähän. Sanokoot hoitotakuut mitä tahansa. Mutta tiedän, että niveliäni ei oteta kiireellisenä tapauksena koska olen niidne kanssa pystynyt elämään jo monta vuotta. Toki kivut on syvältä. Ja häiritsevät normaalia elämää, mutta koska en ole täysin rampa ja ai ole mistään akuutista onnettomuudesta kyse, niin jonon hännille vain.

Espanjassa taas jos menen lääkäriin, niin pääsen lääkäriin todennäköisesti heti. Ne muutamat kerrat kun olen käynyt lääkäriaikaa varaamassa niin ajan olen saanut aina samalle päivälle vaikka asiani ei olisikaan ollut kiireellinen. Ja oma kokemus espanjalaisista lääkäreistä on, että he kuuntelevat todella mitä potilaalla on kerrottavana. Toisin kun Suomessa.

Ja mitä minä lääkäriin menemään nivelistäni, kun tiedän, että kivut helpottavat kun pääsen pois kylmästä ja kostesta. Mitään särkylääkkeitä en halua, mitkään tavan särkylääkkeet kun eivät auta ja mitään hullun vahvojakaan en halua käyttää joista pää menee pökkyrään.

Että niin... mitä sitä lääkriin menemään. Paitsi ehkä tarkistamaan noita veriarvoja kun oli alkuvuodesta liian hyvä veri.