Eilen töiden jälkeen piti kehittää jotakin rentoutumista. Tapani mukaan menin kanta-paikkaani istumaan ja syömään. Samalla otin pari olutta. 

Kuten kuvasta näkyy, niin en ole ainoa joka on tykätynyt paikkaan. Ja juuri siksi, että tuonne harvoin poikkeaa turisteja ja silloinkin kun poikkeaa, niin he osaavat käyttäytyä.

Paikan omistaja puhuu hyvää englantia, mutta on jo varsin hyvin huomannut, että minä en suostu englantia puhumaan vaan puhun mieluummin espanjaa. Pari päivää sitten hän esitteli minut sukulaisilleen ja eilen illemmalla kun olin poikennut kämpillä suihkussa ja vaihtamassa vaatteita pistimme porukalla jalalla koreasti :D Pari muuta asiakasta innostuivat tanssimaan kanssa, muiden taputtaessa tahtia :) Espanjalaiset on helppo innostaa ilon pitoon.

Eilen juttelin paljonkin paikallisten kanssa ja tarkoituksella pyrinkin jokaisen kanssa vaihtamaan muutaman sanan espanjaksi. Sillä saan sanavarastoani kartutettua.

Angela oli Argentiinasta tullut, toimi miehelleen kuskina ja kertoi eronneensa ja juttelimme eri kielten vaikeuksista. 

Silvian taas oli paikallinen ja pohjois-espanjasta ja toimi välillä tulkkina, koska Angela ei ollut kovin varma itsestään puhuessaan castellanoa, eli espanjaa vaan hallitsi paremmin äidinkielenään bascon eli baskien kielen.

Maria on paikan omistaja ja tarjoilija. Ihana rempseä rouva joka taatusti saa asiakkaat viihtymään.

Norma on paikan suomalaistarjoilija. Ensi reaktio oli shokki kun paikkaan tuli suomalainen tarjoilija, mutta Norma on mukava tyttö ja hänestä on tullut jo hyväkin kaveri.

Jesus vietti eilen 50v päiviään, yksikseen ja suunnitteli matkaa pohjois-espanjaan. Asumuserossa ja avioero vireillä... 

Ja kaikkien noiden keskusteluaiheiden sanasto minulla on ollut todella onneton. Vain joitakin yksittäisiä sanoja olen osannut, mutta eilen jälleen opin taas paljon lisää. Aina kuitenkin kuulen, että puhun hyvää espanjaa sen vähän mitä puhun. Ensin pidin sitä vain small talkina, mutta ilmeisesti siinä on perääkin, koska kuulen sen nykyään jokaiselta jonka kanssa juttelen. Ja toki se kannustaa jatkamaan keskustelua vaikka välillä sanat onkin hukassa, kun jotakin en yksinkertaisesti tiedä. ollain ilveellä kuitenkin saan aina selitettyä vailinaisella sanavarastolla mitä tarkoitan ja espanjalaiset auliisti kyllä auttavat ja kertovat mikä sana on jota selitän. 

Illalla kävelin myös rantakadulla ja istahdin brittiravintolaan syömään hampurilaista. Hyvää oli ja eipä sitäkään ollut hinnalla pilattu. Paikka oli myös erittäin suosittu ja siinä syödessäni katselin ympärilleni. Viereisessä pöydässä oli 2 noin 50v rouvaa, yks ivanhempi herra ja yksi 80+v rouva. Rouvilla oli niin paljon samaa näköä, että varmastikin oli äiti ja tyttäret. Oli mukava katsoa, heidän iltaansa, sillä vaikka vanhalla rouvalla oli ilmiselvästikin kankeutta ja kipuja raajoissa, niin heleästi naureskeli kuin nuori tyttö illasta ja ruuasta. Mutta vielä enemmän mieltäni lämmitti nähdä miten nuoremmat rouvat lähtiessä huolehtivat vanhemmasta rouvasta. Vastaavaa en ole koskaan nähnyt tapahtuvan Suomessa.

Viikonlopun otan huilataen koska alkuviikolla ratkeaa moni asia ja silloin tehdään monia isoja ratkaisuja. Joten ohjelmassa on vain lepoa, aurinkoa, nauttimista meren tuoksusta, leppoisasta tuulesta ja hyvästä ruuasta.