Ah... hetken rauhallista. Onkin ollut aika haipakkaa ja Suomen nettiyhteydet pääkaupunkiseudulla ei ole olleet mitenkään yhteistyökykyiset viime viikkoina. Hieman on meinannut mennä hermot niiden kanssa.

Nooooh... mutta niin... tällä välillä kaiken kiireen keskellä on kuitenkin hyvin ehtinyt treenaamaan ja tulokset saa kyllä hymyilemään. Siinä missä aiemmin PowerCore-jumppaa en ole ekoilla kerroilla jaksanut tehdä edes loppuun, niin nyt viime viikolla kyseinen jumppa ei oikein tuntunut enää mitenkään ihmeelliseltä. Itseasiassa menin sen jälkeen vielä tekemään hieman jalkatreeniä yläkertaan salille. Yläselkään on ilmestynyt sellaiset pienet lihaspatit... semmoiset lihas-vauvat :D hauis on kehittynyt huimasti ja painoja on saanut läiskiä tankoon reilusti. 

Sunnuntaina oli pakko testata Muscle&Fitness Hers-lehdessä ollut pakaratreeni. Juu-u. Tehokas on. Nyt onkin pari päivää mennyt aika lepopäivinä. Pakarat kyllä oli piukkoina pari päivää, joskin ei nyt tietenkään yhdellä treenillä vielä mitään J-Lo-peppua vielä tällä iällä ja tähän kroppaan saada. Mutta hyvä alku tietysti tuo on. 

Tänään menin kampaajalle lyhentämään hiuksia, olivat moiset päässeet virumaan aivan yli mallista. Ja pettymys. Taas. En voi käsittää miten vaikea on suomalaista saada ymmärtämään suomea. Jos sanon että hiuksia saa lyhentää 5 cm niin niitä todella saa lyhentää 5 cm, enkä tarkoita 2 cm. Ulkomaalaisilla ei jostain syystä tätä ongelmaa ole? Esim. jokunen vuosi sitten Espanjassa kun en itse vielä puhunut espanjaa kävin kampaajalla ja kampaaja taas ei puhunut englantia. Tulkkina toimi venäläinen kosmetologi, joka hänkään ei puhunut hyvää englantia. Joskin en minäkään tiennyt kampaamosanastoa. Tulos oli kuitenkin juuri sellainen malli kuin olin ajatellut. Nyt... lapset totesivat, että ei edes huomaa että olen käynyt kampaajalla ellen olisi asiasta maininnut. Että ihan meni putkeen. 

Koska nyt olen kuukaudne treenannut kovaa ja säntillisesti, niin ajattelin palkita itseni. Pistin hovi-hierojalleni viestiä ja sovimme hieronnan perjantaille. Olkoot, että meillä on joksus ollut suhde, mutta nykyään emme ole todellakaan pari tms. joten ihan oikeasti minä olen menossa vain hierontaan. Hovi-hieroja on nyt sitten miettinyt päänsä puhki mitä tehdään ruuaksi... joten ööö... 

No sitten kokonaan toiseen aiheeseen...

Havahduin tänään huomaamaan, että sukupolvien välinen kuilu voi olla aivan jotakin käsittämätöntä. Aivan kuin vanhempi sukupolvi olisi kokonaan toiselta planeetalta ja ei ollenkaan edes tästä aurinkokunnasta. Jostakin muistini syövereistä kuitenkin hiipi mieleen lapsena kuultu lause "vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa". jostain kumman syystä olen mieltänyt sen niin, että heidän mielipiteitään ja päähänpinttymiäänkin pitäisi kunnioittaa, mutta tänään tajusin jotakin hyvin olennaista itsestäni - ehkä koko omasta sukupolvestani. Ainakin minut on koulussa opetettu ottamaan asioista itse selvää erilaisten ryhmätöiden ja tedonhakuprojektien muodossa. Ja se oli silloin vielä vähäistä verrattuna tämän päivän koulumaailmaan. Vuosien varrella olen myös oppinut kyseenalaistamaan vallitsevia pinttynetä käsityksiä. Joten ymmärsin yllättäin että minun ei tarvitse kunnioittaa niitä pinttyneitä käsityksiä, joita vanhempi sukupolvi yrittää minulle tyrkyttää, minulla on oikeus muodostaa omat käsitykseni ja seistä omien mielipiteitteni takana. Sittenkin vaikka saisin siitä paskaa niskaani. Ja niin myös teen. Ja tein.

Parasta oli kun tänään kuulin "Muista sitten kun lapsesi ovat sinun ikäisiä ja he tulevat sinulle sanomaan noin"

Muistan kyllä. Ja otan sen ilolla vastaan. Koska se kertoo siitä, että olen onnistunut kasvattamaan lapsistani omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä, jotka ovat rohkeita ja uskaltavat sanoa mielipteensä ja seistä sen takana vaikeissakin tilanteissa ja ovat siten saaneet yhden avaimen menestyäkseen (eivät ainakaan jää kynnysmatoksi toisten jalkoihin). 

Ja tuo havainto tuli vain siitä, että itse kerroin, ettei minua kiinnosta puhua YT-neuvotteluista. Niitä on tänä päivänä joka paikassa, eivät ihmiset siihen kuole. Joltakin lähtee työpaikka, mutta se voi olla kokonaan uuden paremmankin ajan alku - kunhan shokista vain pääsee yli. Ja kun kyseiset YT-neuvottelut eivät liikuta minun elämääni millään tavalla, joten miksi minua pitäisi kiinnostaa? En ole terapeutti tai Äiti Teresa, minulla on omakin elämäni ja omatkin pienet ja isot murheet joihin keskittyä, joita niitäkään ne jaksa koko aikaa olla synkistelemässä. :) Kylmää? Ehkä, mutta kylmää on ollut myös vastapuolelta, joten en pode siitä huonoa omaa tuntoa.