Huh! On ollu rankka viikko. Mutta vaikka eilen jo alkoi silmä painamaan pahastikin ja aamulla epäilin, että en selviä päivästä mitenkään päin hengissä, niin eipä pitänyt paikkansa. Päivän agenda oli koko päivän kestävä seminaari, joka oli niin täynnä asiaa, että väsymys oli tiessään. Oli tarkoitus hoitaa vähän markkinointiakin sen yhteydessä kahvitauoilla, mutta seminaari tempaisi niin mukaansa, että unohtu. :D 

Moni epäilee seminaarien tehoja. No, itsekin olen ollut mitä erilaisimmissa seminaareissa, mutta eilinen oli kyllä ehdottomasti kaikista käymistäni seminaareista parhaimmistoa. En nyt osaa äkkiä sanoa oliko jopa paras. Paras ainakin vuosikausiin! 

Yleensä kokeneen myyjän on vaikea saada koulutuksista mitään uutta irti itselleen, mutta nyt sitä tuli koko ajan. Itse asiat ei olleet uusia, mutta kun niitä käsitelläänkin kokonaan toisesta näkökulmasta, niin siitä saa palon paljon enemmän irti kuin äkkiä uskoisikaan. 

Koska normityöviikon päälle oli vielä pitkä ja intensiivinen päivä, niin tämä onkin viikon ainoa päivä rentoutumiseen. Vaan hommaa täynnä tämäkin. Vaikka itse lepäily jääkin vähäiseksi, niin ihmeitä teki o pelkästään se, että sanoin lapsille, että minua ei saa herättää aamulla. Otin kellon pois soimasta. Ekan kerran heräsin klo 7.30 käytyäni juomassa lasin vettä kömmin takaisin nukkumaan ja heräsin vasta klo 10.30. Eli harvinaisen myöhään minulle, kun yleensä olen herännyt niin arkena kuin viikonloppunakin jo klo 6.30, viimeistään klo 7.30.

Päivä menee touhutessa; leikitään vaihteeksi kotiäitiä eli pestään pyykkiä, siivotaan, kokkaillaan, leivotaan omenapiirakkaa, käydään kaupassa, hoidellaan asioita netin kautta jne. Illan kuitenkin rauhoitan rentoutumiseen... illalle on tiedossa hiusten värjäys, suklaakasvonaamio, jalkahoito ja vähän skumppaa. :) Vähän luksusta elämään, koska huomenna on jälleen pitkä päivä... mutta se on mielekästä tekemistä kuitenkin. 

Kiireisen viikon lopulla oli miljoona pientä murhetta mielessä. Niistä juteltiin matkalla Tampereelle seminaariin ja sieltä takaisin. Osasin vain sanoa iloisesti: "Ei sitten niin mitään käsitystä vielä miten tuonkin ratkaisen" ja eri ideoita kuulin jo ratkaisuiksi. Yksikään idea ei huono ollut. ei todellakaan, mutta ennen kuin itse edes ehdin asioita tarkemmin pohtimaankaan, niin asiat olivat o ratkenneet.

Sähköpostissa odotti illalla iloinen ja positiivinen viesti. Tyttö ilmoitti toisesta ilo-uutisesta. Ja kolmaskin ilouutinen tuli vielä tänään... :) 

Aina olen ollut sitä mieltä, että murheita on turha murehtia, koska se ei hyödytä mitään. Oli iso tai pieni ongelma niin se ei murehtimalla ja märehtimällä ratkea. Yleensä vielä ratkaisu löytyy nimenomaan itsestään. 

Uskon myös, että jos teet toisille hyviä asioita, niin jossakin vaiheessa itsellesikin tapahtuu hyviä asioita. Ja se todellakin näyttää olevan totta. :) Joten on monta syytä ottaa vähän skumppaa. :)