Vihdoinkin sain hyviä uutisia! On aika uskomatonta havaita miten yksi ainoa sähköposti voi muuttaa kaiken. Ei käytännön tasolla, käytännön tasolla kaikki jatkuu kuin ennenkin, mutta kun on yksi ainoa paperi, joka takaa sen, että loppu elämästä tulee rauhallisempi, vähemmän stressaava ja kaikin puolin helpompi, niin sitä joutuu hetken haukkomaan jopa happea. Okei... ei vielä pitäisi nuolasta, koska ainahan päätöksistä voi valittaa, mutta tässä tilanteessa sitä tuskin tulee tapahtumaan. Jos sitten niin tapahtuu, niin se on sen ajan murhe, nyt nautin vain siitä että tilanne on tämä.

Vaikka olo on nyt höyhenen kevyt, niin tiedostan että en edes ymmärrä täysin mihin kaikkeen tuo vaikuttaa. Mitä kaikkea se mahdollistaa. Tiedän, että unelmani on nyt ainakin helpompi toteuttaa ilman mitään stressiä. Jotenkin on kuitenkin vaikea käsittää ja sisäistää että nyt tuo liki 13 vuoden helvetti on yhdellä tavalla ohi. Siitä huomaa miten pahat jäljet moinen sonta voikaan ihmismieleen jättää - vaikka kuinka on vahva ja vaikka kuinka päällepäin näyttäisi kaikki olevan enemmän kuin hyvin. Ja vaikka itsestäkin siltä on monesti tuntunut, mutta vasta nyt huomaa ne arvet.

Vaan ei niin hyvää ettei jotain ikävääkin... sain myös ikävän säyisen viestin. Jonka ensin luin suu auki, toisella kerralla luin viestin tarkemmin ja repesin nauramaan, kolmannella lukemisella heräsi mieleen kysymys "mikä ihme on tämän viestin lähettäjän motiivi?" Viesti oli Hellun exältä, jota kovasti kiinnosti minun ja Hellun parisuhde. Mainitsin viestistä Hellulle. Eipä tuo ilahtunut ollenkaan. Tänään soittelimme niin tämän asian kuin monen muunkin asian tiimoilta ja totesin, että ei tuo minua haittaa, jos joku minulle tuntematon nainen alkaa minua netissä huorittelemaan, niin ihan sama. Sekin on vain omasta asenteesta kiinni miten asiaan suhtautuu. Voisihan siitä kai loukkaantuakin - vaan niin miksi. Itse tiedän tilanteeni ja tuon nyt voi oikeastaan ottaa kohteliaisuutenakin... ei miehet ihan joka ahterista ole valmiita maksamaan ja silloinhan ei kyseessä ole huoraaminen. Ja naiset vielä vähemmän - eli jos joku nainen alkaa minua huorittelemaan, niin tulkoot tekemään sitten hintatarjouksenkin. ;) Voin luvata, että sellaista summaa ei keksi millä pääsisi väitteensä todeksi todistamaan.

Mutta en sitten tiedä pitäisikö olla pahoillaan siitä että jollakin on noin alhaalla itsetunto että alkaa tuntemattomille tuosta noin vain rähjäämään. Onhan tälläisistä tapauksista kuullut ennenkin, mutta jotenkin ne on tuntuneet kovin uskomattomilta - mutta nyt ainakin tiedän että kyseessä ei ole mikään urbaani legenda tälläisestä ihmistyypistä. Minnen nyt kuitenkana yöuniani moisen viestin takia suinkaan menettänyt ja ihan näin vähällä ei minuu kyllä karkuunkaan saa lähtemään.