Viimeiset pari päivää olen viettänyt maalla. Pohjoisessa, keskellä ei mitään. Siellä Hellun luona, pienessä kylässä. Tai no onhan siellä... kyläkauppa, ala-astekin jopa - ja porot voivat poiketa pihaan. Sitten seuraaviin palveluihin onkin matkaa. Lähimmälle juna-asemalle on 40 km ja bussit eivät kulje. 

Tein lähtöä junalle, mutta vielä vähän arvellutti, että kuinka oikein oikeasti sopeudun sinne. Miten viihdyn? Mitä tekemistä siellä on? Tylsistynkö? Liput olin jo ottanut etukäteen joten tiesin, että tavalla tai toisella on syytä jaksaa sietää toista se muutama päivä vaikka kuinka alkaisi nyppimään. Mietin myös, että miten oikein tarkenen siellä, kun Hellu kertoi mieluummin lämmittävänsä puulla kuin käyttävänsä sähköpattereita - joita ei ole kuin pari ja nekin olleet nyt kylmillään. Olin varma, että tupa on aamulla todella kylmä.

Pääsin perille hienosti. VR:n vuoro oli tällä kertaa IC-juna ja täytyy sanoa, että ravintolavaunu oli pettymys. Valaistus on vaunussa todella keturallaan. Kun pikajunien ravintolavaunut ovat kutsuvia ja saavat viihtymään, niin IC-unan uusi moderniksi tarkoitettu ilme oli kylmä a luotaantyöntävä ja juuri sellainen pikaruokalamainen jossa ei viihdy. Ei edes hyvässä seurassa.

Asema jolla pois jäin oli pikkuruinen ja näytti lähinnä ladolta. En tiedä onko siellä mitään palveluja edes olemassa. Olin ainoa joka jäi junasta pois tuolla asemalla. Hellu oli laiturilla vastassa - autolla. Ei onnistu ihan joka kylässä ajaa autoa laiturin viereen. :) Ja ei muuten joka kylässä hypätä laiturilta raiteiden ylikään. 

Vaikka oli ilta ja ihan pimeää, niin maisemat oli upeita. Matkalla silmiini osui kylmäasema ja muistin että minun piti käydä huoltoasemalla. Mainitsin asiasta Hellulle, hän teki uukkarin ja palasimme pari kilometriä takasin päin - perillä päin kun ei ole toista huoltoasemaa. Öh. Tuota noin...

Matkan varrella en montaa taloa nähnyt. Lähinnä metsää ja lunta. Ja sitä lunta oli paljon. Vaikka Hellu kertoi että vielä sitä on vähän. Matka kuitenkin meni nopeasti, vaikka aikaa siihen upposikin 40 minuuttia. Kääk! Talon ja pihan tunnistin jo heti kun Hellu oli kuvia näyttänyt. Menimme sisälle ja otin vaatteita pois. Koiruus oli heti ovella tervehtimässä ja noteerasin koiraa vasta myöhemmin. Olin jo aiemmin tavannut kyllä koiran, yhdessä oman koirani kanssa, joten koiran koko ei yllättänyt. Tuo tapaaminen ei mennyt ihan kuten olimme toivoneet, joten hieman mietin että miten koira minuun suhtautuu kun haisen kuitenkin omalta koiraltamme. Päätin kuitenkin matkalla että koira on koira ja sen paikka on minun alapuolella.

Hellu esitteli tupansa ja istahdimme keittiöön ja Hellu pisti tulen hellaan. Kauan ei kestänyt kun tupa alkoi jo lämmetä vaikka iso tupa olikin. Istuimme siinä pitkän tovin ja höpöttelimme taas. Koira yritti tulla välillä vähän alistamaan minua, mutta työnsin sen päättäväisesti pois. Vaikka koira painaa enemmän mitä minä itse! Ja yllättäin huomasimme että kellohan on jo aamuyön puolella. No, eipä silti se uni vielä kolkutellut silmässä. Uni alkoi painaa vasta klo 8.30 aikoihin. :D Sen verran pohjoisessa kuitenkin olimme että pimeydestä päätteli kellon olevan 2. 

Kauan emme malttaneet nukkua, vaan puolen päivän aikaan olimme jo hereillä ja "aamukahvilla". Iltapäivällä otimme parin tunnin päiväunet, ja illalla sitten alkoikin uni kolkuttelemaan jo pian puolen yön jälkeen, mutta olihan tuo kello taas kuitenkin 2 ennen kuin uni tuli.

Kaiken kaikkiaan emme tehneet mitään ihmeellistä, pidimme tupaa lämpimänä, olimme ja nautimme toistemme seurasta, teimme ruokaa ja löhöilimme. Viihdyin hyvin. Olisin viihtynyt pitempäänkin. Mutta pakko tulla välillä kotiinkin. Lähtöpäivän aamuna kävi pihassa porokin. No, olen minä ennenkin poroja nähnyt, ei se niin ihmeellistä ole, mutta jotenkin se sai tajuamaan kaiken konkreettisesti, että nyt todella ollaan Lapissa ja paras vain on tottua ja hyväksyä se tosiasia, että sarvipäitä voi olla pihassa eikä vain käristyksenä pannulla. Yhtenä aamuna oli hiemn viileämpää herätä ja minulla kesti lämmetä hyvä tovi. Mutta kyllä ehdottomasti puuhellan lämmössä on mukava kokkailla. Ja mukava se on tulla myös suihkusta, kun tuli ritisee hellassa tai takassa ja heti ovelta tulvahtaa lämmin ilma iholle. tosin nyt toki oli suhteellisen leudot ilmat - tiedä sittne miten alas sisälämpöila painuisi noissa -30 asteen pakkasissa. Siinä ehkä jo kiroaisin.

Ja nyt kotona... aamulla en tahtonut löytää mitään tavaroita mistään vaikka ne kuinka olivat omilla paikoillaan täällä. Ja koiin tullessa ihmettelin, että tältäkö meillä näyttikin. :D Tänään päivällä jo alkoi ärsyttämään tuo oikeasti vähäinen liikenteen häly joka tuosta ohi menevältä tieltä kuuluu. Ja kerrostalot. Että hyvin viihdyin. Ja eipä kulttuurishokkia ainakaan vielä ole tullut, mutta se voikin iskeä vasta myöhemmin. Eipä sellainen näin nopeasti yleensä tulekaan. 

Nyt vain jäi vielä kovempi ikävä - ja yhä ihmettelemme miten korkeaksi se ikävä oikein voikaan kasvaa.