Paluu menneisyyteen. Tarkalleen ottaen jonnekin 40- tai 50-luvulle. Ja ihan vapaaehtoisesti. Tai no ei nyt ihan.

Tämän päivän agenda on ollut minä, pistolapio ja kiukkuiset itikat. Mies on perunaa pistämässä maahan ja koska olen pari viikkoa jo odotellut, että joku joskus joutaisi auttamaan minua ryytimaan kääntämisessä, niin totesin, että kun ei tänäänkään kerta Mies ehdi apuun, niin teen se nsitten itse. Käsin perkele. 

Alkuperäinen suunnitelma ryytimaan paikasta vaihtui. Ihan siksi, että minä en sentään isoja kantoja ajatellut repiä käsin ja yksin maasta. Plus että tämän vuoden siemenet ovat sellaisia että ne vaativat aurinkoisen paikan. Kasvimaan paikka jota suunnittelin alkuun on aika varjoisa ja metsä vie maasta ravinteet. Mutta onneksi tontilla on tilaa. 

Olisihan tuossa pihan läpi vievän tien toisella puolella ihan peltoakin. Tosin niin kesannolla että siellä on iloisesti hyvässä kasvussa puiden taimia. Pääasiassa mäntyä. Olisi ihan isommankin ryytimaan verran, ehkä 600 m2. Joten vähän turhan iso minun tarpeisiin. Minä kun halusin vain vähän hernettä, punajuurta, tilliä, persiljaa ja salaattia kasvamaan. Ja näin kaupunkilainen kun on ryytimaalle ostamassa siemeniä, niin ei käsitä sitten yhtään paljonko yhdestä pienestä pussista tulee... hernettä nyt näyttäisi tulevan sellainen 30 metriä, punajuurta en ala arvioimaan sen enempää kuin istutustiheyttä katsoessa totesin vain "perkele!". Tilliä tulee jokunen metri ja salaatti ei taida loppua kesken hetkeen aikaan. Persiljan ajattelin istuttaa ruukkuun.

No mutta... siis kasvimaata kääntämään. Navetan takana oli hyvä suojaisa paikka jonne paistaa pitkään aurinko. Silloin kun se siis paistaa. Täällä kyllä on aika mukavastikin paistellut. Mikäpä sen parempi paikka aurinkoa vaativille kasveille. Eli siis sitä kääntämään. Intoa täynnä. 

6 tunnin hikisen urakan jälkeen, itikoiden syömänä, pakaralihakseni reväyttäneenä, käsivarsiin sattuen, nilkat huutaen armoa alkoi into jo hiipumaan. Jäljellä oli enää vitutus. Kasvimaan paikka on edelleen hyvä, mutta piru vie - pohja on kivinen. Eikä mitään pikkukiviä. Lisäksi totesin, että läntin multakerros on ohut, alla oli harmaa kerros (savea ?) jotakin höttöä ja jotakin tiilenväristä (punasavea?) joka oli tahmaisempaa. Eli siis jostakin päin minun pitää löytää vielä sitten multaakin lisää. Onhan sitä vähän ostettu, mutta ei tuo määrä riitä alkuunkaan ryytimaahani. Mutta nyt on ainakin pohja kartoitettu, ja maapläntti kännetty. Eri asia sitten pääsenkö huomenna sängystä ylös.

*****

tässä on myös tullut mietittyä parin päivän aikana autokoulua. Ja Suomen hintatasoa. 

Pistää oikeasti miettimään jos Espanjassa autokouluketjun henkilöautokorttitarjous on näinkin kova. Normaalihinta kortille oli noin 400 e ja nyt olisi tarjous 49,90 e. Ja Suomessa puhutaan kuitenkin tonnista parista vastaavasta lapusta. Aivan älytöntä.

onhan kortin ulkomailla ajamiseen omat säädöksensä, jotka pitää ottaa huomioon. Mutta mikään mahdottomuus se ei ole kenelle tahansa järjestää niin, että pystyy ajamaan kortin ulkomailla ja se kelpuutetaan sellaisenaan Suomessa. Nyt tänään en jaksa tähän aiheeseen enempää paneutua, mutta erittäin houkutteleva vaihtoehto on ajaa tuo kortti ulkomailla. 

*****

Ryytimaan kääntämiseen sain kuitenkin kummasti vauhtia, kun soitin kyselläkseni muksulle varattua operaatioaikaa. Pisti vallan vihaksi.

Selitin tilanteen sairaanhoitajalle tai mikä lie nyt puhelimeen vastasikaan ja kysyin, että mitenkäs tämä aika on nyt 3 kuukauden päähän laitettu, kun lääkärin kanssa oli puhetta, että operaatio on mahdollisimman pian, suositus kuukauden sisällä. No, lääkäri sitten sairaalassa oli lähetteen lukemalla tehnyt sen päätelmän, että operaatiolla ei ole kiire. Hoitaja luki lähetteen ääneen. Mininusta lähetteessä oli varsin selvästi ilmoitettu kiirellisyys. No niin... emmehän me ole ainoita potilaita, jonot on pitkiä ja hoitotakuut monissa paikoissa paukkuu yli ja silleen. Mutta hoitajan vastaus:

"Ei ole yhtään vapaata aikaa ennen elokuun puolta väliä ja sairaala on kiinni heinäkuun."

Ja tuo ei sitten taatusti pidä paikkansa! Minun oma polveni leikattiin aikanaan heinäkuussa. Ja mikään sairaala ei ole kokonaista kuukautta kiinni. Ei etenkään jos asuu näin harvaanasutulla alueella, jossa sairaalaan on matkaa 80 km.

"Jospa pärjäisitte tuon kanssa suihkuttelulla sinne asti"

"Ei kyllä pärjätä. Antibioottikuuri ei tässä auta kuin korkeintaan 2 viikkoa kuurin loppumisen jälkeen ja sen jälkeen tilanne taas pahenee ja noita antibiootteja on popsittu jo siihen tahtiin, että viimeisin kuuri piti erikseen tilata. Vaivaa on jo hoidettu 4 vuotta ja edellisen lääkäri terveiset oli, että alunperinkin joku etelän tohtori on hoitanut vaivaa keturalleen. Ja tällä hetkellä muksu ei pysty kävelemään."

Hoitaja mutisi hetken ja sitten ilmoitti

"tuossa näyttäisi olevan ainoa vapaa peruutusaika 7. heinäkuuta. käykö se?"

No käyhän se. Se aika on kuitenkin jo muutaman viikon päästä. Vähän hätäsemmin. MUTTA! Kuinkas se aika nyt sitten löytyi kun niitä ei ollut ja mitenkäs se sairaala on nyt yks kaks yllättäin auki heinäkuussa kun minuuttia aikaisemmin sairaala oli kiinni!?!?!? Pistää moinen vihaksi vaikka hoitaja varmastikin toimii vain saamiensa ohjeistustensa mukaan.

No, jotta vitutuskäyräni olisi oikein huipussaan, niin Suomen Tulli ja Posti keksi että tilaukseni on lähetetty EU:n ulkopuolelta ja vaatii tulleja ja veroja maksettavaksi. No, tiedän että tilaukseni on kylläkin lähetetty EU-alueelta joten veroja ei voi periä. Vaan eipä se ole eka kerta kun näistä kuulee, että yritetään periä suotta veroja ja tullimaksuja joita asiakkaiden ei oikeasti kuuluisi maksaa. Mutta tietysti tilanteet ovat aina tapauskohtaisia ja säädökset muuttuvat, joten ne kannattaa tarkistaa mikä omalla kohdalla onkaan tilanne. Ja juuri vasta tarkistin, että minun ei kuulu maksaa tälläkään kertaa ylimääräisiä maksuja vaan kaikki on kunnossa.

Ärsyttää vain tehdä selvitystä pienen tilauksen takia, etenkin kun viime aikoina on saanut lukea tuon tuostakin miten yksi jos toinen viranomaistaho tekee vääriä päätöksiä ja joista pitää valittamalla valittaa. Harmillista, että nämä eivät todellakaan nykyään ole yksittäistapauksia.