Aika on taas rientänyt liian nopeaan. On ollut mielessä vuodattaa yhtä jos toista tännekin, mutta yksinkertaisesti viime viikkojen aikana ei vain ole ehtinyt. Koneella olen maannut senkin edestä. Itse asiassa olen surffanut yhtä aikaa niin koneella kuin kännykälläkin. Helpompaa olevinaan katsoa kahdesta eri laitteesta tietoja ja materiaaleja kuin kikkailla yhden koneen kanssa. Sen lisäksi sängyn vieressä oli tulosteita vino pino, suloisesti sekamelskana ja muistilehtiö, joten nukkumaan käydessä kun tuli vielä se "ai niin joo, se pitää muistaa huomenna!" tuli muistiinpanoja helposti kirjoitettua muutama sivu käsinkin.

Työn alla oli isompi projekti, jonka deadline oli eilen. Ja vaikka hetken jo näytti uhkaavasti siltä, että ei tule ajoissa vlamista niin tuli. Olen enemmän kuin tyytyväinen projektiini, koska se haastoi minutkin. Viime metreillä ilmeni ongelma, jonka ratkaisuun piti äkkiä keksiä toinen keino ja ehdin jo kirota ongelmaa ja ajattelin uhosin, että jätän sen osion tekemättä ja teen ajatuksista kirjallisen selvityksen vain, mutta päädyin kokeilemaan vielä uudelleen. 3 tuntia myöhemmin onglema oli ratkaistu ja projekti oli tallennettuna 21 tuntia ennen deadlinea, joten nyt ei voi kuin odottaa vain.

Joten syystä olen tyytyväinen.

Tältä näytti projektin jälkeen työpöytä

 

Nyt jo tuli siivottua, ja tämä oli vasta pieni osa, tietokoneen työpöytä oli täynnä kuvakkeita ja kun kaikki ei mahtunut pöydällekään niin osa oli selaimessa auki valmiina ja puhelimen selaimestakin löyty parhaimmillaan 18 sivua avoinna. Nyt työpöydät on kaikki siivottu, paperitkin jo mapitettu.

Projektin myötä huomasin myös, että tilattuani uuden puhelimen Kiinasta, niin surffaan mieluummin netissä puhelimella kuin koneella. Minä joka aiemmin en ole voinut ymmärtää miksi sitä puhelinta pitää räpeltää koko ajan ja kuinka siitä voi olla mukava lukea artikkeleita, kirjaa tai katsoa leffoja olen nyt täysin hurahtanut moiseen. Tosin sillä edellytyksellä että lähes kaikki puhelinsurffailuni on liittynyt projektiin tai työhöni. 

Aiemmin olen ollut sitä mieltä, että minulle ei palkkaa makseta sähköpostin lukemisesta, niin nyt luen sähköpostinikin puhelimesta mieluummin kuin koneelta. Koneella oikeastaan teen nykyisin vain töitä. Ennen saatoin istua koneella Facebookissa ja vaihtaa chatin kautta useammankin ihmisen kanssa kuulumisia, nykyään puhelimen kautta hoituu sekin ja mieluummin Whatsappilla.

Mutta ominaisuudet joista tykkään puhleimessani erityisesti:

8-ydinprosessori on aivan loistava, puhelin on todella nopea. Iso 5,5 tuuman näyttö on teräväpiirtoinen ja selkeä. HD-kuvalaatu tekee videoiden katselusta miellyttävää, musiikin toisto on huomattavasti parempi kuin koneen kautta. Monipuoliset ohjelmat ja toimisto-ohjelmisto takaa sen että voin tehdä töitä myös liikkeellä ollessa, missä tahansa. Kalenteri pitää huolen että oli sitten kyse lasten menoista, minun, Miehen omista menoista tai meidän yhteisistä, niin jokainen on kartalla missä kukin liikkuu. 2 SIM-korttipaikkaa helpottaa koska nyt ei tarvitse kikkailla erikseen työ- ja siviilipuhelimen välillä. Iso positiivinen plussa oli kuminen takakansi joka tehokkaasti estää puhelimen lipeämisen kädestä. 

Ja sitten miinuksia, niitäkin kun aina on:

Kameran linssi osuu minulla, vasurilla aina puhelinta ottaessa etusormeen, joten jos aikoo kuvata niin ensin on hyvä puhdistaa linssi. Virta ja äänensäätöpainikkeet on samoissa paikoissa kuin edellisessäkin puhelimessa, mutta puhelimen koko tekee sen, että osun aina niihin. Joten puhelimeni kun pitäisi olla äänettömällä, niin se voi hyvinkin pärähtää täysillä soimaan - ja ääntä tuossa puhelimessa riittää sen verran, että jos ei kuule soittoääntä kun äänet on täysillä, niin sitten on jo kuuro.

Vaan niin... nyt kun sain projektin ajoissa valmiiksi, niin on sitten täällä keskellä ei mitään alkanut myös kevättouhut. Hassua, minä joka olen aina niin vannonut helpon elämän puolesta, ettei tarvitse mitään pihoja paljon ohidella ja miettiä lämmitystä tai muuta olen ollut enemmän kuin tyytyväinen kun olen päässyt pihahommiin. No, okei... kaikki on vielä uutta ja outoa. Tai no ei niin uutta, mutta edellisestä kerrasta on jo 20 vuotta aikaa, joten ei ihan hetkeen ole tullut oltua esim risusavotassa. Alku näytti varsin epätoivoiselta. Olin ihan varma, että risukasojen ruotimiseen menee useampi päivä, mutta toisaalta olihan meitä 4 henkilöä hommaa tekemässä ja 1 hoiti köökkiä, joten ei siinä pitkään mennytkään. 

Eilen sitten jatkettiin puiden pilkkomisella ja pinoamisella. Tänään sitten oli vuorossa käpyjen kerääminen. Lupasinpa siinä sitten ohimennen myöskin pihan siivouspuuhissa lajitella vielä jäkälätkin erilleen. Käpyjä täällä riittää. Parin tunnin jälkeen olin kerännyt yksinäni jo 120 litraa käpyjä, sen jälkeen tuli lapset mukaan puuhaan ja kaiken kaikkiaan kerättiin 250 litra käpyjä, eikä siinä vasta oltu kierretty kuin yksi ainoa puu.

Ajatuksena oli käyttää niitä grillaamiseen, mutta kuulin että ne olisivat vaarallisia. Yritin asiaa selvittää ja selvisikin, mutta mistään ei selvinnyt tarkkoja PAH-määriä joiden perusteella niitä ei grillaukseen saa käyttää. Voihan ne olla hyvinkin korkeat, en sitä kiellä, mutta toisaalta kun tarkemmin ajatellaan, niin savustuksessakin tulee samoja karsonigeenejä ja kolmasosa myytävistä savustetuista tuotteista ei läpäise PAH-arvojen mukaista rajaa.

En kiellä etteikö karsinogeenit olisi haitallisia. Kyllä ne on, mutta toisaalta mietin, että tuolla perusteella sitten etenkin pitäisi ehdottomasti kieltää margariinin käyttö, koska se muodostaa karsinogeenejä jo sulaessaan pannulla. Sama koskaa suurinta osaa ruokaöljyistäkin. Ja ihmisen elimistössä - terveessä elimistössä on joka tapauksessa syöpäsoluja jonkin verran, ennemminkin siis on kyse siitä, että jääkö näille huonoille soluille elintilaa ja paljonko niitä on. Eli muu ruokavalio vaikuttaa hyvin paljon.

Pohjoisen valoisuus on tehnytm inulle tepposet. Jo kuukausi sittne oli havaittavissa että pimeää ei kovin pitkään ole, mutta silloin sitä riitti vielä niin, että ymmärsi mennä nukkumaankin joskus. Nyt ei enää. Toki projektikin on osaltaan saanut päivärytmin sekaisin, mutta kello on täällä pohjoisessa erittäi tarpeellinen, koska valon määrästä voi päätellä kellon olevan ihan yhtä hyvin kolme iltapäivällä tai aamuyöllä tai mitä aikaa tahansa. Tunnin verran on nyt hämärää, mutta sitten taas päivä nousee. joten kohta ei ole sitä hämärääkään.

 

Tuo ufon näköinen on kuu. Kirkas kuin mikä, toinen kirkas piste on Pohjantähti. Ja vielä on auringon viime säteet. Kuva on otettu noin kuukausi sitten klo 23.30.

 

Ihana utu. Kello on kuvaa otettaessa 0.45. Utu tuli lumen sulamisesta. Ja kuva on otettu noin viikko sitten. Silloi oli kaikki vielä kuraista ja märkää ja YÄK. Nyt piha on jo kuiva ja pääsee tekemään pihahommia lenkkarit jalassa eikä tartte lompsia kumisaappaissa liukkaassa kurassa. Nimimerkillä, useamman kerrna meinannut kurakylvyn ottaa postia hakiessa.

 

Samaa utua "samalta" aiemmin päivältä, klo 23. Äkkiä ne lumet hävis.

Eli kevät on tullut tännekin. Pohjoiseen. Kerran olen ollut jo bikineissä pihakeinussa aurinkoa ottamassa ja pihahommia on tehty hihattomassa topissakin vaikka lämpötila on ollut vain +7 astetta.