Eletään vuoden viimeistä päivää ja mielessä pyörii monenlaista juttua. Ensinnäkin kun mietin kulunutta vuotta, niin se on ollut aika vuoristorataa. Tosin horoskooppeihin jos on uskominen niin sitä samaa vuoristorataa olisi niiden mukaan luvassa ensi vuonnakin. :D Ja se lienee hyvin paljon mahdollista. Horoskooppi lupailee myös että syksyn tullen alkaa taas mieli vetää ulkomailla asumiseen... sekään ei olisi mitään uutta. Niin käy joka sysky. Ja syksyllä viimeistään nimenomaan. Minä kun en ole talvi-ihminen.

Tai niin olen kuvitellut ainakin. Paljon olen saanut ystäviltäni kuulla, että ovat kyllä tietäneet, että minun suuntavaisto on välillä hieman hukassa. Menee helpostikin oikea ja vasen sekaisin, mutta että paiskin sen eteen hommia että pääsen etelään asumaan, pois kylmästä - ja päädyn pohjoiseen. Pitäisi kai kalibroida tuo sisäinen kompassi ;)

Ja kylmyys... Kun olen asunut Etelä-Suomessa, niin -18 saa ison kiroilutulvan tulemaan. Nyt..? Ei mitään. Pistetään vaatetta päälle ja lähdetään koiran kanssa ulos. Ei kiroilua edes - 20 asteessa. Okei... ei siellä kauan viitsi olla, alkaa sen verran poskia ja nenää nipistelemään helposti, mutta puoli tuntia menee oikein hyvin. Ja nyt... nyt kun on +2 niin olen hätää kärsimässä ja hiki virtaa. 

Että olenko sittenkään niin etelän ihminen kuin kuvittelen?

Olen kuvitellut myös, että olen ehdottomasti kaupunki-ihminen. Toki viihdyn maaseudun rauhassa, keskellä ei mitään, mutta en ole osannut ajatella että asuisin sellaisessa paikassa. Nyt on sellainenkin ajatus herännyt mieleen. Että jossakin vaiheessa asuisin sellaisessa paikassa, jossa koko kylässä on vähemmän ihmisiä mitä tässä talossa. Ööö... MITÄ!?!?!? a siellä olisi vielä talvella kylmää ja pimeää. Eikä moinen ajatus aiheuta minkäänlaista paniikkikohtaustakaan, joka on kyllä aiemmin tullut jo siitä, että jos joku aikoo tulla yövieraaksi vaikka useammaksi päiväksi... että HUPS!

Olen siis tullut siihen tulokseen, että kylmyyden kokeminenkin on nimenomaan asenne kysymys. 

Koira... Koiramme nauttii suunnattomasti talvesta. Eilen teimme 2 tunnin lenkin. Siitä pitkän matkaa mentiin hankisukelluksissa niin että koirasta näkyi lumen päällä vain häntä. Ja piehtaroiden. Oli kyllä "pikku-puudeli" väsynyt. Näki jo lenkillä että kaupunkioloissa kunto on päässyt rapistumaan, mutta rodulleen tyypillisesti ei kuitenkaan  suostunut periksi antamaan. :) Ja onneksi ei ole äänille herkkä koira. Se kun on ännä juttu ett vaikka kuinka toitotetaan että raketteja saa ampua vain 31.12 klo 18 - 1.1. klo 02 välillä, niin joidenkin on vain aivan pakko aloittaa jo monta päivää aiemmin. Onneksi meidän koira ei ole millänsäkään. Antaa paukkua vaan. Eikä haittaa ruudin katkukaan. Mutta kaikki eläimet eivät ole yhtä rauhallisia ja jaksan ihmetellä että miksei ihmiset vain suostu sitä tajuamaan. Itse tykkään ilotulitusta kyllä katsella, mutta varmaa on että nenääni en silloin laita ulos. Jossakin vaiheessa kun on saanut havaita että ilotulitteiden kanssa on jatkuvasti läheltä liippasi tilanteita, niin kummasti sitä alkaa niitä välttelemään.

Mutta näissä tunnelmissa vietellään vuoden viimeistä päivää. Ja vuoden päästä näkee mitä ensi vuosi toikaan tullessaan. :)