Lauantai. Viikko virallisesti pulkassa. Ei töiden suhteen, mutta jotenkin täällä tuntuu että viikko päättyy lauantaihin. Ehkä siksi, että olemme sopineet ettei sunnuntaina tehdä ihmeitä. Ja ehkä osin siksi että tässä on ollut yhtä jos toista hoidettavana ja tehtävänä viime päivien aikana.

Lapset ovat saaneet esimakua koulusta. On opeteltu yhteisiä säveliä, hiottu omia tapoja toisen tapoihin sopiviksi vaikak se on ollutkin se helpoin osuus kun molemmat ajattelee samalla tavalla. On puhuttu miten haastavaa on äkkiseltään alkaa ottamaan toista huomioon kun on pitkään saanut tehdä oman pään mukaan, puhuttu henkeviä, tutustuttu naapureihin ja ilmeisesti kotiuduttu kun lapsetkin ovat kinanneet. Ovat minunkin hermoja testanneet, että onko tilanne muuttanut meidän perheen sääntöjä, että saako nyt hyppiä silmille...mutt hyvältä kuulostaa kuitenkin se, että lapset juttelevat, vitsailevat Miehelle. alkaa murre tarttumaan ja laulavat karaokea, tulevat juttelemaan ja ovat varsin sinut muutenkin. Ja eivät kiukunneet ollenkaan jos eivät olisi kiukunneet. 

Entäs minä... kaupungissa oli ensimmäisenä aamulla piti saada musiikki soimaan ja sitten kahvin keittoon. Täällä huomasin, että en ole avannut edes spotify:ta koko aikana. parina kertana on ollut radio taustalla tai joku laittanut musiikkia Youtuben kautta tai laittanut karaoke-levyt koneeseen... tuloksena on ollut se, että minäkin laulan. Viis veisaan siitä että ääni ei riitä sinne minne pitäisi. Ja mikä on tuntunut parhaimmalta... kun soi "meidän biisi" niin hommat jää seis ja Miehen kanssa seisomme sylitysten ja laulamme toistemme huulia vasten laulua. Sanat vain ovat niin osuvat meille. Pieni asia jolla on uskomattoman iso merkitys.

Toinen pieni asia jolla on iso merkitys on joka päiväinen kysymys "Onko kaikki hyvin?" 

Näin lauantain puhteina on sitten ollut sisustusta. Vähän mööpelivalssia, kaappien ruotimista, nuorimmainen käytetty koulukaverin synttäreillä ja vielä on jäljellä pakata verhot laatikkooon joita en niin välitä nähdä ikkunassa... Onneksi makumme on samanlainen niin ei tullut niistä sanomista ollenkaan... Mieskään ei välitä niitä nähdä ikkunassa.

Eilen illalla oli tarkoitus paistella karjalanpiirakoita. Tein sitä varten 2 litraa riisipuuroa, että siitä sitten piisaa vähän iltaruokaakin... Pah. 2 litrasta riisipuuroa ei riittänyt piirakoihin ollenkaan. Illan puhteina oli myös hernekeiton keittäminen... Yhteensä 8 litraa tuli keitettyä hernekeittoa, tarkoitus oli saada tehtyä samanlla pakastimeenkin... Pah. Jäljellä on joku 3l itraa kun me vain vähän maistelimme soppaa. Miehen kanssa on syöty jo kaksistaan yli puolet tuosta satsista. Lapset ottaneet maltisemmin.

Illasta lämmitettiin sauna. Eilisen kokkailun jäljiltä ei tarvinnut tupaa juuri tänään lämmitellä. Ja nyt saunan jäljiltä vielä laitettiin takkaan tuli, koska iltapalana grillataan vaahtokarkkeja. Ja elämä tuntuu vain hyvältä. 

Tässä iltapuhteena vielä lukasin Iltalehdestä artikkelin Sovitteko oikeasti yhteen ja artikkelia lukiessa en voi kuin sanoa, että joka kohta kolahtaa. :)