On ollut hieman "hiljaiseloa". Siis kirjoittamisesta. Mutta live-elämä on vienyt kaiken ajan. Nyt rauhoittui ehkä hetkeksi. 

Viime päivinä olen viettänyt nuorempien naapurien kanssa paljon aikaa. Lähes kaiken vapaa-ajan. Tai no, oikeastaan kaiken vapaa-ajan. Olemme kierrelleet eri paikoissa ja vaikka en olekaan ehtinyt kuin muutaman päivän viettämään kunnolla töiden jälkeen heidän kanssaan, niin olen toisen heistä oppinut tuntemaan hyvin. 

Toisinaan olemme istuneet tapoja syömässä, toisinaan puistossa, joskus parvekkeellani maailmaa parantaen ja lyhyessä ajassa toisesta näistä naapureistani on tullut erittäin hyvä ystävä minulle. Etenkin nyt tällä viikolla muutaman viime päivän aikana. 

Vaikka naapurini nyt lähtikin jatkamaan matkaansa, nyt yksin, koska hänen kaverinsa palasi takaisin Suomeen, niin en ole pettynyt. Ehdimme viettää muutaman päivän aivan kaksistaan ja sinä aikana opin itsestäni paljon. Ja myös naapuristani. Olen ollut erittäin otettu siitä, miten olen saanut tutustua häneen näinkin hyvin. Toisinaan, mutta erittäin harvoin, tulee vastaan sellaisia ihmisiä, joista voi sanoa, että hänellä on kaunis sielu. Olen tavannut monia ihmisiä, joista voi sanoa, että on hyvä ihminen, mutta tämä naapurini on heistäkin jotain ihan omaa luokkaansa. Sitä on vaikea selittää, mutta jotkut ihmiset koskettavat ja herättävät ajattelemaan. Ja niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, niin opin juuri tuolta naapurilta hyvin hyvin paljon, vaikka hän onkin minua 8 vuotta nuorempi.

Torstaina kun naapurini lähti jatkamaan matkaansa, niin olin hieman haikealla mielellä, mutta samalla onnellinen hänen puolestaan. Hän pääsee toteuttamaan vihdoin unelmaansa, kulkemaan yksin sinne minne nenä näyttää ja miettimään mitä elämältään haluaa jne. Ja nyt kun olen ollut itsekseni, niin olen huomannut, että hän muutti minua paljon. On tuntunut kuin itselläkin olisi opintomatka alkamassa.