jos joku tulee hehkuttamaan minulle nyt tai tulevaisuudessa Suomen erinomaisuutta päin näköä, niin voi hyvin olla että pääsee suusta aika paljon kirosanoja. Aiemmin jo olen monestikin ihmetellyt Suomen touhuja, mutta nyt on kyllä Suomen käytännöt ja byrokratia saanut sellaiset mittasuhteet, että tulee vain mieleen Irwinin kappale Haistakaa paska koko valtiovalta.

Kun perjantaina oli jo tiedossa että on raskas päivä, niin vielä raskaammaksi sen teki shokkipäätös. Viikonloppu meni sitä sulatellessa. Ja ei... yhäkään en taua sitä. Ja kun nyt sitten uusin voimin tänään aloin selvittelemään muutamaa asiaa toista kautta, niin ei kun lisää paskaa. Vaikuttaa siltä että tässä maassa on todellakin kaikki - etenkin oma-aloitteisuus -kielletty. Olen lievästi sanottuna ollut kiukussa koko päivän ja illan hämärtyessä ajattelin, että huomenna tarttee löytää jostakin sali, jossa on nyrkkeilysäkki. Sille nyt on todellakin tarvetta.

No... koska viikonloppuna siirrettiin kelloja ja kuvittelin kellon olevan paljon enemmän mitä se oli, niin etsiskelin saleja tästä lähistöltä. Ja hoksasin, että eihän kello olekaan vielä oikeastaan mitään. Joten ei kun menoksi. 5 minuuttia ja treenikamat oli kaivettu naftaliinista ja kohti salia.

No, koska edellisetä treenistä on jo aikaa, niin ajattelin vähän kartoittaa miten paljon kroppa onkaan surkastunut. Kuinka alusta pitääkään aloittaa. Ja juu... saa aika alusta aloittaa. Mutta parasta tuli kun olin lähdössä... siellä salin nurkassa se roikkui - nyrkkeilysäkki. Ja kyllä se sai kyytiä! Hävettää, että rapakuntoisena en todellakaan jaksanut tehdä puoliakaan siitä mitä ennen. Mutta tästä on vain suunta ylöspäin.

Vieläkin vituttaa, mutta ei enää läheskään niin rankasti kuin ennen treeniä. Ja huomenna kroppa varmasti huutaa armoa. Ainakin nyt on kartoitettu lähtötaso ja siitä on hyvä lähteä rakentamaan treeniohjelmaa.