No niin... niin usein tulee kritisoitua suomalaisia ja koko maan touhua, että täytyy sanoa, että rankka viikko on sentään saanut vallan oivan päätöksen. Vaikka tiesin jo aamusta että päivästä tulee eritysen raskas ja en lähtenyt mitenkään ilolla tekemään päivän asialistaa, niin silti aamusta tein tapani mukaan listan asista joista voin olla kiitollinen. Ellen sitä tekisi, niin olisin jo vanha murjottava, mäkättävä akka ollut jo kauan sitten. Ja niitä näkee tuolla turuilla ja toreilla aivan liikaa. Monesti vielä palveluammateissakin - valitettavasti.

Noh... bussissa luin taas kerran Rhonda Byrnen kirjaa "The Secret - Magic". Olen sen lukenut jo pariinkin kertaan. Ja kirjan nimenmukaan siinä on taikaa. Tai oikeammin... ehkä sen myötä alitajuisesti muistaa vain kiinnittää enemmän huomiota niihin positiivisempiin asioihin kuin negatiivisempiin. Kirjassa sitä kyllä nimitetään Universumin vetovoimaksi. Ihan se ja sama mistä on kyse, mutta joka tapauksessa se toimii.

Kun puolen tunnin bussimatkan aikana mietiskelin kaikkia niitä asioita jotka elämässäni on hyvin ja joista oikeasti saan ja voin olla kiitollinen, niin en sentään vielä hymyillyt. Ainoa ajatukseni oli päästä hakemaan kioskilta take away kahvia. Mutta kuten niin monesti kun olen lukenut matkana aikana kirjaa niin alkaa tapahtua kivoja asioita joihin kiinnittää huomiota. 

Ensimmäiseksi törmäsin maahanmuuttajaan joka jakoi vessapaperirullia. Ihan siis "maistiaisia" uudesta ja pehmeämmästä Lambista. Hän tyrkkäsi 2 rullaa vessapaperia syliini. Hölmistyneenä totesin vain kiitos. A asta metriä myöhemmin muistin, että kotona onkin viimeinen rulla telineessä ja sekin loppumassa. No, ei tarvitse vessapaperin takia ainakaan hötkyillä, mutta tuo vaatimaton kiitos muuttui kiitollisuudeksi, minä kun tiedän että on päässyt useammankin kerran käymään niin, että lähden hakemaan jotakin - vaikka juuri sitä vessapaperia - niin voin ostaa kaikkea muuta mutten sitä mitä piti hakea. Ja niin... olenpa minä kerran sitä vessapapaeria nimenomaan hakenut 3 kertaa yhden päivän aikana kaupasta. Viimeisellä kerralla sentään muistin jo ostaa sen, mutta maksettuani ostokset jätin sen kassalle.

No, pistin rullat käsilaukkuuni. Onneksi minulla on aina tälläinen ETYK-kassi (en tule yöksi kotiin-kassi) Lähdin uunnistamaan kioskin suuntaan. Sain kahvini ja R-kioskilla olikin oikein hottis miesmyyjä, olta sain todella harvinaisen hyvää asiakaspalvelua. Noin Suomen mittapuun a mone nmuunkin maan mittapuun mukaan.

Olin jo maksamassa kahviani ja myyä oli kysynyt jo, että tuleeko muuta ja en muuta halunnut, kun myyjä vielä kysyi "Haluaisitko kenties suklaata kahvin seuraksi".

Katsoin pitkään nenän edessä olevia suklaapatukoita, joita myyjä edessäni nätisti ojensi minuun päin.

Ja möläytin "e -e -e - eiiii.... mä oon dietillä" Samassa hetkessä tajusin ja mietin, mitä helvettiä juuri sanoin!? En ole koskaan ollut dietillä!

Myyjä innostui jatkamaan keskustelua pilke silmäkulmassa... "ota nyt, mieles tekee kumminkin" Nauroin jo ääneen ja totesin "Ei saa kiusata. Tällä menolla voi olla että himo käy mahdottomaksi ja pitää lounaalla tulla hakemaan suklaata" Myyjä siihen "No, tuupa ihmeessä. Mie ootan täällä!"

aamupäivän vähemmän miellyttävät asiat tuli hoidettua ja lounaalla mietin aamun tapahtumia. Kyseiselle kioskille oli matkaa lounaspaikastani 50 metriä ja syödessäni sain päähäni että minähän voisin käydä hakemassa sitä suklaata ja pyytää vaikkapa sen hottiksen kahville. Ajatus tuntui varsin loistavalta. Ja hymyillen keräilin tavaroitani ja olin jo kioskille menossa kun sain puhelun joka muutti suunnitelmia. Tuli yllättävä 2 tunnin palaveri, jonka lopputulos oli enemmän positiivinen kuin osasin odottaakaan. Iso ongelma voi saada hyvinkin yllättävän ja yksinkertaisen ratkaisun. Ja nopean ja edullisenkin.

Ja aihe josta tänään juuri luin Magic-kirjastani käsitteli juuri kiitollisuutta rahasta. Ja paitsi että olen tänään saanut päivän paremmaksi, niin kaikkeen tuohon liittyy myös raha. Ja moneen tapahtumaan nimenomaan niin, että olen juuri säästäny enemmän tai vähemmän rahaa. Taikavoimaako vaiko sattumaa. Ihan se ja sama minulle, mutta kiitollinen olen kuitenkin ja raskaista asioista huolimatta hymy on herkässä ja päivä on ollut oikein mukava.

Noh... päivän pakollinen ikävämpi tapahtuma oli hullut pulut. 2 pulua hyökkäsi kimppuuni ja toinen niistä yritti nokkia minua silmään. Joten kerrankin olen erittäin kiitollinen että minulla on silmälasit! Muuten en ny tässä istuisi kirjoittamassa ja todennäköisesti toinen silmä olisi poissa pelistä. Ja varmaa on että illan leffavalikoimaan EI kuulu Alfred Hitchcockin Linnut.