Huomenna - tai siis tarkemmin sanottuna tänään - on tärkeä päivä. Todella tärkeä. Samalla se on myös pelottava, koska en tiedä yhtään mitä edessä on. Tai tiedän, mutta en pysty siihen varautumaan enään yhtään paremmin. Edessä on iso ja todella raskas koitos. Tiedän, että selviän siitä hengissä. Tiedän myös, että tätä elämä on ylipäätänsä muutenkin, et voi varautua tulevaan yhtään paremmin kuin vain tekemällä parhaasi. Luottamalla, että kaikki menee hyvin. Lopputulos on sitten sen mukainen.

Tuohon koitokseen varautuessani olen joutunut kaivelemaan muistini syövereistä todella raskaita asioita, jotka mieluummin antaisin olla lukittuna omaan Pandoran Lippaaseeni. Sellainen varmasti jokaisella on. Noita muistoja kaivellessa huomasin kuitenkin, että niiden muistelu suomeksi oli vaikeaa. Ja huomasin, että asioita on helpompi muistella englanniksi. Josta seurasi se, että joidenkin ihmisten kanssa on ollut erityisen vaikeeta jutella suomeksi. Mutta huomaisn myös, että yhä useammin mietin vähän kaikkea englanniksi. 

Olisiko tuo jo merkki siitä, että olisi korkea aika päästä tästä maasta pois? Alitajunnan viesti, että nyt alkaa säät olemaan jo pikkuisen liian kylmät minun makuuni. 

Vaan ensin pitää ainakin selvitä huomisesta. Ja kun siitä olen selvinnyt niin palkitsen itseni kyllä suklaanaamiolla, palalla prinsessakakkua ja pullolla hyvää punaviiniä (El Tiempo toimii aina). Jospa sitten jo helpottaisi nämä vähäuniset yötkin. Edes vähän. Vaikka tämä koitos on vasta pieni osa isompaa projektia ja vielä paljon on edessä päin. Paljon isompiakin koitoksia, joita tosin en osaa jännittää yhtä paljon. Joten olisiko niin, että niin kauan kun jotenkin käsittää asian, niin sitä osaa pelätä, mutta kun asia menee kokonaan ymmärryksen yli, niin sitä ei enää osaakaan pelätä?

Vaan on noissa vähäunisissa öissä ollut hyötynsäkin. Jo pelkästään siksi, että miettiessä asioita tarvitsen aina käsille tekemistä. Joten puikot on heiluneet ja tuloksena on jo 2 pipoa ja 3 paria villasukkia. Virkkukoukulla on jo puolikas torkkupeito.

Tänään olen ollut erittäin kiitollinen aidoille ystäville. ihmisille otka ovat aitoja, jotka ovat olleet tässä prosessissa mukana tukemassa, ovat kuunnelleet huoleni ja kääntäneet ajatukseni muuallekin. Olen erittäin kiitollinen, että Nuuskamuikkusestakin kuulin pitkästä aikaa ja että hänellä on kaikki hyvin ja elää unelmiensa elämää. Ja pöhköstä ystävästä, joka jälleen kohelluksellaan sai minut nauramaan, ja hänelläkin on vihdoin kaikki hyvin. Ja Kotirouvasta, josta on vuosien saatossa tullut hyvä ystävä ja osaa olla kuunteleva korva, mutta antaa myös uutta näkökulmaa asioihin kuten hyvät ystävät tekevätkin - ei pahaa tarkoittaen kuitenkaan. Olipa hänkin sitten missä päin maailmaa tahansa.

Mutta ennen kaikkea olen erittäin kiitollinen taas kerran, kuten aina, lapsistani. Jotka syvimmistäkin mietteistä repivät minut väkisin takaisin maan pinnalle ja arkea jatkamaan. Ja tekevät sen vielä tietämättään.