Tätä blogia en todennäköisesti tule enää päivittämään. Tiettyjen artikkeleiden takia se jää vielä ainakin roikkumaan, mutta aikanaan sulkeutuu kokonaan. Ei kuitenkaan ihan heti viikon tai parin sisällä. :)

Muutoksen tuulet puhaltavat lujaa elämässä nyt. Ei vain blogin osalta. Viimeset 1½ - 2 viikkoa olen käynyt läpi koko elämänkirjon tunneskaalan. Niin ilosta, innostuksesta lähtien aina pettymykseen, menetyksen suruun, vihaan asti. Välillä haluaisin vain maata peiton alla ja itkeä, välillä mätkiä nyrkkeilysäkkiä, aika tuntuu matelevan ja muutamaa työn alla olevaa asiaa olen mielestäni odottanut ratkeavaksi jo ainakin 2 kuukautta vaikak asioita on ehkä ratkottu vasta pari viikkoa. :D Tunteiden vuoristorata on vasta alkumetreillä, sen tiedän kokemuksesta, mutta ajan kanssa kaikki asettuu taas aloilleen. Ainakin rauhoittuu tämä meno.

Syy moniin muutoksiin on luottamuksen pettäminen. Sitä tuntee itsensä hyvinkin hölmöksi, kun puolustaa ihmistä toisen syytöksiä vastaan ja sitten lopulta saakin huomata ainakin osan syytöksistä olleen oikeita. Se pistää ensin vihaksi, mutta kun tajuaa koko kuvion, niin se lyö ja lujaa. Pahemmin kuin sanat. Valitettavasti.

Mies on kovin pyydellyt anteeksi. En vain tiedä mitä osaa pyytelee anteeksi. Ja miksi, jos kerran jatkossa tilanne ei muutu? Olen myös joutunut miettimään kysymystä pystynkö enää luottamaan koskaan toiseen samalla tavalla kuin luotin. Ja en tiedä pystyisinkö. En tiedä haluanko edes. Siksi on aika siirtyä korvesta takaisin sivistyksen pariin ja mitä pikemmin sen parempi. Niin paljon kuin nautinkin näistä maisemista, tästä hiljaisuudesta ja niiden takia mieli on haikea, niin tässä tilanteessa on parempi päästä sivistyksen pariin ja etämmäs pikkukylän juoruista.

Jatkossa elämää ja tapahtumia voi seurata uudessa osoitteessa

http://elama-auringon-alla.blogspot.fi/

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt blogin siirtämistä toiseen palveluun. Vielä se on ollut harkinta-asteella vasta, mutta jatkossa tulee siirtymään. Puhtaasti vain siitä syystä, että vaikka kuinka Vuodatus etusivullaan kehuu olevansa suurin ja kätevin blogialusta, niin itse en allekirjoita sitä.

Yksi esimerkiksi on tuo, ettei blogia pysty kirjoittamaan Android-pohjaisella puhelimella. En minä ainakaan.

Toinen vaje on kuvien liitettävyys. Ei se nyt mahdottoman hankalaa ole, mutta kömpelöä. Muistuttaa kovin minun ensimmäisen blogin kuvien liittämistä, joka vaati omat kikkailunsa. Joissakin toisissa palveluissa kuvien liittäminen mukaan on tehty huomattavasti yksinkertaisemmaksi.

Kolmas on sitten stastiikka. Kyllähän täällä Vuodatuksessa jonkinasteinen satistiikka on olemassa. Tosin en sitä kovin aktiivisesti seuraa edes, mutta sitä ei voi olla huomaamatta heti etusivulla. Se vain ei anna mitään järkevää tietoa vaikka sekin on mahdollista joissakin toisissa palveluissa.

Yksinkertaisesti Vuodatus ei vain vastaa minun käsitystä nykyaikaisesta blogipalvelusta.

Muitakin muutoksia tulee tapahtumaan. Lähiaikoina en ehdi varmaankaan paljon kirjoittelemaan, tosin aina kun näin olen mietinyt, niin kirjoitustahti on kummasti tiheentynyt. :D Näin voi käydä tälläkin kertaa, kun päässä vilistää miljoona asiaa. Tulevista muutoksista voin avata sen verran, että blogin aihe on viime aikoina muuttunut alkuperäisestä aiheesta ja nyt on aika palata ruotuun. Keskittyä Espanjan ja Suomen käytäntöjen eroihin. Tähän päädyin kun mietin blogi aiheita ja mietin blogin nimen vaihtoa, mutta totesin, että minulla on kuitenkin vielä paljon kerrottavaa espanjalaisista käytännöistä ja niistä voi joskus jollekin blogiin eksyvälle googlaajalle olla hyötyä.

Eilen illalla vilkaisin tavoistani poiketen aiempia tekstejäni. Varsin hyvällä mallillahan elämä on tuntunut olevan, joskin joitakin pieniä juttuja lukuunottamatta. Noista pienistä jutuista on kuitenkin kasvanut iso kokonaisuus ja on aika avata silmät. Etenkin jos saa kuvainnollisesti saavillisen kylmää vettä niskaansa. No, alkuun olin äkäinen kuin mikä, mutta nyt lähinnä tunnen itseni vain hölmöksi. No, tuo on vain tunne joka menee ohi. Aivan kuten muutama tunti sitten potemani äkäisyyskin meni ohi.

Huvittavaa tässä on kuitenkin se, että jos minulle alunperin olisi kerrottu asian todellinen laita, niin en olisi edes suuttunut. Minusta se olisi voinut olla hyväkin idea, mutta koska minulle siitä alunperin valehdeltiin, valehdeltiin vielä matkankin varrella kirkkain silmin pariinkin otteeseen, niin perkele että pisti vihaksi. Ja valitettavasti sitten väkisin tulee mieleen, että mikähän kaikki muu on onkaan valhetta.

Juu... tuli kokeiltua toistamiseen, ei toimi sitten tämä blogipohja mobiilisti. Ei ainakaan Android-pohjaisella puhelimella. ISO MIINUS.

Nettiyhteydet on viime aikoina olleet h-y-v-i-n haastavia. 5 päivää taistelin netin kanssa ja sitten kilahdin Miehelle. Tämäpä soitti lopultakin operaattorin aspaan ja tuumasi "Tehkää jotain! Nyt akka vittuilee niin rankasti että täytyy saada asia fiksattua!" Nyt netti toimii joten kuten, mutta ei likikään sitä mitä pitäisi, mistä maksetaan. Nopeudet eivät todellakaan riitä töiden tekemiseen ja vika on jatkunut jo 1½ viikkoa, joten ei paljon kiinnosta enää taistella. Nykyisellä nopeudella saan nipin napin muutamia asioita hoidettua, mutta samalla saan rauhassa kyllä keitellä kahvit. Ja jos on huono keli, niin saan myös tehdä leivänkin odotellessa että joku sivu latautuu.

Kuitekaan koneessa ei ole vika. Se tuli testattua, kun käytin vanhinta muksua sairaalalla. Odotellessa kirjauduin sairaalan vierasverkkoon ja kaikki toimi kuin unelma. Ja ellei vika olisi yhteydessä, niin silloin vain yksi kone temppuilisi. Vaan kun mikään laite ei mene wifin kautta nettiin. Tai oikeastaan meni. käytettävissä oli Facebook, Gmail ja YouTube. Hiphei. Pankin sivut ei toimineet, ei myöskään Kelan, ei TE-toimiston, ei mikään virallisempi tms. Joten aiheesta kilahdin. Ja saatoinpa siinä vähän vittuillakin.

No, aspasta tiedettiin kertoa, että vika on heillä mastossa/tukipisteessä vai mikä lie sitten onkaan ja ei osattu sanoa kuinka kauan korjaus ottaa. Nyt netti toimii joten kuten. Sen verran että pääsen pankin sivuille, lukemaan lehdet, hoitamaan asioita, ladattua sähköpostin liitteet jne mutta soittamiseen ei netistä ole. Ja nytkin piti siirtää yhteys mokkulaan, reititin on entisellään, ei toimi.

Tietoteknisten ongelmien lisäksi on tiedossa myös uusia tuulia. Niistä kerron hieman myöhemmin lisää.

Aloitin eilen kirjoittamaan artikkelia näistä pohjosen ötököistä, miten ne ei usko Raidia eikä Offia ja kuinka niihin menee hermot ja mitä netin vinkkejä olen selannut läpi ja miten toimivia ne ovat. sitten tuli puolen sekunnin sähkökatko, joka on täällä hyvin yleistä ja kas, sinne meni lähes valmis artikkeli jonnekin bittiavaruuteen. En sitten jaksanut aloittaa alusta.

Vaan niin. Tuossa se tulikin jo lyhyesti referoituna. Lisätään nyt kuitenkin että netissä leviävä vinkki, että itikat eivät söisi kun popsii B-vitamiinia ei pidä paikkansa. väitettä perustellaan sillä että itikat eivät pidä sen hajusta. No, nyt kun nämä pohjoisen ötökät ovat hoksanneet minut, niin vaikka kuinka käytän B-vitamiinivalmistetta päivittäin, niin hyvin se minun veri kelpaa. 

Myöskään vinkki jossa väitetään antihistamiinin käytön kaikottavan ötökät ei pidä paikkansa. Antihistamiini ei auta edes kutinoihin, saatika pidä ötököitä loitolla. 

Vaan ötökät on hyvin pieni juttu - kirjaimellisesti - jos tekee vähän isomman luokan mokan. Joskin minä kun en jää märehtimään yleensäkään pitkäksi aikaa asioita, niin en tätäkään. Voin sanoa, että todennäköisesti saa tästä maasta etsiä kalliimpaa terassipöytää, joka on vielä täysin uniikkikappale.

Puhuin miehelle, että pöytä on niin sään pieksemä että pinnalle pitäs tehdä jotain. Ehdotin, että revin vanhan pinnan irti ja päälystän sen vanhalla lakanalla ja pistetään lakka päälle. Idea oli hyvä. Mutta Mies ei muistanut mainita mitään, että lakkapurkki joka on lojunut kuukausia pölyyntymässä ei ole siihen tarkoitukseen. Tai että sitä ei saa käyttää tai hävittää. Joten minä reippaana tyttönä sitten tein suunnitelman mukaan. Lakkasinkin pöydän. mies katseli sitä tovin ja totesi

"Ethän käyttänyt sitä lakkaa joka tuossa oli?"

"käytin"

"Kiitos."

"No?"

"Se oli projektin erikoiskovetelakka, se sekoitetaan maaliin ja ilman sitä maali ei kuivu."

"Anteeksi." Mietin vain, että eipä se nyt noin vakavaa voi olla. eihän nyt yksi kovitelakka voi olla kovin kallis.

"tuo erikoislakka oli tilattu erikseen. Se maksaa 1800 € prk ja sitä ei pieniä eriä saa ja se oli laskettu että riittää juuri projektin maalaamiseen"

Vanhin lapsista huikkasi "AUTS!"

Olin varmasti rusketuksesta huolimatta naama aivan valkoisena, kun tajusin mitä olin tehnyt. Miehen silmäterä. Volvo, joka on yhtä vanha kuin minä. Olin tuhonnut sen maalin, kun luulin, että se lakka oli vain muuten vain ylimääräinen tai menossa ongelmajätteisiin.

No, myönnetään. Aiheesta sain ripitykset. Mutta mitä automaali tai mikä lie lakka onkaan tekee tuvassa? eikä sit nyt ihan heti tarvita.

No, pöytä on ainakin nyt kunnostettu ja jos kerran on noin erikoinen lakka ja joku erityiskova vielä, niin luulisi sitten kestävän säätkin.

Mokia sattuu millon mitäkin. Eipä ole pitkä aika kun meinasin polttaa talonkin, mutta onneksi järki astui ajoissa kuvioon. Ja mokani yleensä ei ole olleet kovinkaan hintavia, joten tämä lienee elämäni kallein moka. Ainakin toistaseksi kun en ole autoa rutannut. Ja en sentään kolhinut miehen silmäterää kun opettelin peruuttamaan talliin.

 

Juhannus. Kaikki valittelevat säätä, kuinka on kylmää ja märkää. Minä heräsin aamulla lähes pilvettömään päivään, joskin pari tummaa pilveä kävi kiertämässä tonttia. Mutta kiersivät niin kaukaa, että lämpötila nousi pihassa +21,6 asteeseen. Joten mikä kylmyys, mikä sade?

Päivä on mennyt puuhastellessa. Aamusta mietin toimintasuunnitelmaa ja päätin lähteä ryytimaalle istutuspuuhiin. Kyllä! Maa on käännetty möyhitty ja oli kasveja vaille valmis. Nyt on salaatit, punajuuret, herneet, tillit ja persiljat kasvamassa. :) Nyt vain sitten ootellaan. Vaikka itse istutuspuuhissa ei pitkin mennyt, niin ryytimaa on niin suojaisassa paikassa, että ei ollut puhettakaan, että vaatteet päällä sitä olisi voinut tehdä. Kun nyt siihen hätään ei bikineitä ollut ja tupaan asti en jaksanut lähteä, niin totesin, että kaipa sitä omalla pihalla saa nakunakin juosta. Tuskin nuo porot, peurat, linnut, mäkärät, itikat ja paarmat siitä traumoja saa.

Koska on puotapäivä, niin istutuspuuhien jälkeen poikkesin tuvassa sen verran, että sain ne bikinit päälle. Ja otin maton tekeleen ulos. Istuin pihakeinuun ja mattokin edistyi pari kerrosta. Enempään ei enää ranteet kerrallaan pysty, koska matto on jo sen verran iso ja raskas, että yhden kerroksen virkkaamiseen menee jo 1½ tuntia. Eikä sitä enää pysty työstämään sylissäkään vaan istun keskellä mattoa ja käännyt vähän kerrassaan reunan mukaan. Valmiista matosta laitan kyllä kuvankin.

Välillä sitten vähän syömään ja tiskaamaan ja pienet päiväköllöt. Siinä mietin eilen kuulemiani uutisia. Vakavia. Eikä niin iloisia.

Lapset kävivät heittämässä talviturkit ja nuorimmainen on ehtinyt tänään pyöräillä jo 30 km. Kuten myös eilen.

Köllöjen jälkeen virittelin pipoa päähäni. Yli pitkä hiusmalli ku on tiellä ja trikoopipon kanssa saa hiukset pidettyä sivussa paremmin kuin huivilla tai pinnillä, hiukset eivät vielä olleet niin pitkät. Eli juurikin siin ärsyttävässä mitassa kun alkaa kasvattamaan pitkiä hiuksia... vielä viikko sitten olin kasvattamassa pitkiä hiuksia, mutta tänään sitte meni hermot ja nuorin lapsista sai sakset käsiinsä ja pyysin leikkaamaan hiukset. Täytyy sanoa, että olisipa kaikilla ihmisillä lasten ennakkoluulottomuus. Lapsi joka ei koskaan aiemmin ole leikannut hiuksia otti sakset ja kun ensimmäisen tupon leikkasin malliksi, niin lyhensi loppu pään samaan mittaan. Just like that! 

Nyt puolen yön lähetyessä mietin joutaako sitä tästä ees nukkumaan. Valosaa on kuin päivällä ja totesin, että käynpä ryytimaan kastelemassa ainakin vielä iltapuhteena. Huomiseksi kun on lupailtu pilvetöntä taivasta ja todennäköisessti sen myötä lämpötila nousee entisestään. Vettä on lupailtu vasta maanantaille, joten ryytimaa on syytä kastella, että siinä joku edes alkaa kasvamaan.

Naapurin rouvakin poikkesi aamusta lyhyesti. Todella lyhyesti. Tuli toivottamaan hyvää juhannusta, mutta minä nyt en edelleenkään jaksa kyseistä rouvaa, joten marssitin hänet pois tontilta. Taas kerran.

Huomenna ajattelin keitellä kuusenkerkkäsiirappia ja marmelaadia. Saa nähdä onnistuuko. Ennen en ole moista tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinen. :) Nokkoset on kuivumassa ja ehkä jo huomenna ne saa rouhia purkkiin. Marjoja saa vielä odotella hyvän tovin vaikkakin ainakin mustikkaa näyttäisi tulevan mukavasti. Lakoista en sitten tiedäkään ennen kuin nään ne keltaisena jossakin :D

Näissä tunnelmissa siis Juhannusta. Ehkä myöhemmin vietämme sitten espanjalaisen tavan mukaan myös San Juania, jota juhlitaan 23.6. Vastaa kuitenkin meidän juhannusta.